Sydänpuuta

Talvella sydämen syke
on hitaampaa.
Kohmeaa ja tasaista.
Askel verkkaista.
Ei ole missään sulaa vettä.
Maailma on kokonaan
valkoisuuden peitossa.
Puut ovat jäistä sydänpuuta.

Jälleen keväällä
askel taittuu kipakammin.
Sydän lyö nopeammin,
kesänodotuksen siivellä.
Jossakin on jo
näkyvillä
hileistä vettä
ja huurteista sydänpuuta.

Kesällä meno on mahdotonta.
Kilpaa kaikkien kukkien puhkeamisen kanssa
sydän lyö niin kuin ei koskaan
lakata tahtoisi.
Kesä saa mielet sekaisin.
- Onnesta tietenkin.-
Jälleen on sulaa vettä
ja rakasta sydänpuuta.

Syksy hiljalleen
hidastaa askeleet
-sekä sydämet.
Tauottaa innostukset.
Jäämme jälleen kaihoten kaipaamaan
puuta kahisevissa lehdissään,
ruohoa vihreissä väreissään.
Taivasta syvässä sinessään 
sekä sulaa vettä
ja sydänpuuta.





-Una Reinman-