Tänään kitkin rikkaruohoja

Leikkohyasintti on pärjännyt ulkona jo pari viikkoa.

Voi ei. Nyt ihmiset masentuvat ja ahdistuvat siksi,  
ettei ole lunta! 

Minä taas en ollenkaan surisi vaikka lunta ei enää koskaan ikinä tulisi. 

Enpä jaksa moista lumettomuutta surra vaan otan siitä kaiken irti.

Tänäänkin pääsin pyöräilemään kauppareissun, (jee!)
jonka jälkeen aikani kuluksi nyhdin muutamia rikkaruohoja kotipihan kukkapenkistä. 

Se oli hauskaa! Kitkeä rikkaruohoja tammikuussa.

Näin vihreää oli ennen kauppareissuani tänään.

Satoi sitä talvenvalkoistakin toissayönä 

sen verran että eilenaamulla joutui ihan pikkuisen lumitöihin kun peltikatto soljutti rytinällä lumet aamusella alas ja tietty kasasi ne ulkoportaille. Samalla putsasin reissaajamiehen auton lumesta, kun hän istuskeli aamukahvillaan. Vasta iltamyöhällä toinen oli saapunut työreissultaan. Mikseivät työnantajat huomioi toiseen maahan suuntautuvaa työpäivää seuraavan päivän automaattisella vapaapäivällä? 

-Mutta se lumi suli jälleen vesisateen huuhtelemana pois. 

Tästä on rakkaan auto lähtenyt... ja mie olen pihamökissä miestensaappaat jalassa käynyt...

Näinä aikoina Työpaikka on suuri ja arvokas, 

saavutettu voitto, josta täytyy pitää kiinni. 

Mutta miksi työttömiä moititaan kun kehtaavat anoa tukia elääkseen.  

-Menisitte töihin, kirjoitetaan mediassa. 

No, antakaa niitä piilossa olevia työpaikkoja sitten...

Siitäkin mediassa on kohistu ja puhistu, 

ettei varsinkaan rikkinäisille perheille saisi antaa tukia... 

Siis... What? 

Ette oo tosissanne!? 

Eilisaamun valkoisuutta kesti vain hetken...

Mutta ei minun pitänyt tässä flunssapäisenä (tukkoisena oli helpompi hengitellä
kosteassa ulkoilmassa) pohtia olemattomia työpaikkoja 

eikä edes heitä, jotka viskaavat usein työttömän silmille kuinka jonkun täytyy käydä töissäkin. 

Muistaisivat vaan ne kaikki tylyttäjät, että ihan takuulla jokainen työtön kävisi siellä ihmeellisessä paikassa niinikään ja nauttisi työnsä hedelmistä jos vain sellainen työpaikka jostain annettaisi...

 Työstä
tuli aasinsiltana mieleeni rukkaset 

ja rukkasista nämä elämäni järjestyksessään toiset nahkasormikkaat,  

jotka olivat ihmeellisesti likaantuneet kamalaksi! 

Aivan kuin joku olisi käyttänyt niitä kanalassa!

-Vaan kun meillä ei ole kanoja...? 

Onneksi olen joskus ostanut messuilta
jonkun yli-innokaan myyjän toimesta tällaisen Nahkis-voiteen.
Laitoin hansikkaat käsiini ja koukkasin purnukasta hieman voidetta,
hieroen sen tasaisesti ja hitaasti joka paikkaan hansikkaisiin 

ja ihme tapahtui, hansikkaat elpyivät! Nyt niitä kehtaa jälleen käyttää julkisilla paikoilla. 

Samaa ainetta voi hieroa nahkakenkiin ja saappaisiin ja miksei nahkatakkiinkin, 

mutta nahkasohvaa se ei taida ihan riittää.

Asiasta kolmanteen 

jotta miullapa on kylmäallergia vaan pahentunut. 

Ai ettet ole koskaan kuullutkaan? 

Siitä kertoo mm| Turun Sanomat 21.12.2004: 

Noin viisi prosenttia suomalaisista sairastaa kylmäallergiaa. Kylmäallergikon iho punoittaa, kirvelee ja turpoaa kun ihminen saapuu kylmästä ulkoilmasta sisätilaan. Pahimmissa tapauksissa ihoa polttaa hirvittävästi parin tunnin ajan. Oireet johtuvat ihon kylmänsietokyvystä. Kirvely alkaa, kun iho ensin jäähtyy ja alkaa tämän jälkeen lämmetä. Joillakin oireiden puhkeaminen vaatii parinkymmenen asteen pakkasen. Toisilla riittää lasillinen kylmää vettä. Kylmäallergiaa hoidetaan ultraviolettivalohoidolla. Myös antihistamiini pitää vaivan kurissa. Paras keino torjua allergiaa on kuitenkin riittävän lämmin pukeutuminen.

On harmittavaa, että jopa kävely +1 asteisessa säässä, voi aikaansaada tämän kivulloisen muutaman tunnin kiemurtelun ja epätoivoisen reisien, käsivarsien yms tulipunaisten ihokohtien pistelytuntemuksen joka ei mene pois saunassa, ei kuumassa suihkussa (se vähän auttaa tosin, ei kuuma vaan lämmin vesi) eikä edes punaisia pistelykohtia hieromalla. Ikävä tuntemus kestää pari tuntia ja sitten se katoaa, saapuakseen jälleen seuraavan kävely/pyörälenkin jälkeen kun pääset sisätiloihin... 

Kuitenkaan ei voi laittaa vaatettakaan kauhiasti päälleen,
estääkseen reaktiota, koska sitten tulee hiki
ja se hiki ja kova tuuli yhdessä aikaansaavat helposti flunssan ja, ja, ja,
kierre on valmis. 

Mua ei ole varmaan tarkoitettu lainkaan tänne Suomen säähän. 

Ei oikeaan hirmukylmälumitulvapakkastalviin 

eikä edes näihin hassuihin vihreisiin talviin. 

Minulla ei ole suksia, 

ei potkukelkkaa, luistimia  

eikä (harmi!) pilkkihaalariakaan. 

Luntakin tuntuvat toivovan he, 

jotka asuvat kerrostaloissa, 

eivätkä koskaan joudu lumitöihin... =P