Translate

20.1.2014

Väärä maa!








Late täytti vuosia viime viikolla, mutta
oli työmatkalla ruotsissa silloin.

Lauantai häneltä meni kotimaassa pakkasessa autojen
pakokaasussa pilkkihaalareissa, kuvaten koko päivän, mutta sunnuntaina saimme istahtaa
oikein auringon
ikkunan takaa kurkistellessa
kahvipöytään. 

Kakkuna oli kerrankin jotain kaupasta 
ostettua, eli Vuohelan Herkun muhkea gluteeniton kääretorttu, 
jonka päällystin laktoosittomalla kermavaahdolla,
somistaen koko komeuden vadelmasydämillä. 

Oli siinä yksi kynttiläkin jota 
puhaltaessaan Late sanoi toivovansa, 
että muutettais ruotsiin!

Hui tuota miestä! 
Ihan väärä maa!!! 

Onneksi toiveet kakun kynttilöitä puhaltaessa eivät 
toteudu, jos ne sanoo ääneen! Huh!  


 




Tämä ihana keittiön verhokappa on Maman käsialaa. 
Hän löysi kesällä kirpputorilta kauniin pitsisen hameen, 
jonka helmaosasta hän muokkasi soman verhon 
ja antoi sitten sen ihanuuden miulle.

♥´¨`♥



Nyt, kun joulu on jo virallisesti ohi, 
oli aika laittaakin jotain valkoista, jotain vanhaa, 
jotain romanttista ja kevyttä kotia somistamaan.
Pitsihelmat hulmuavat lämpöpatterista nousevassa 
lämmössä herttaisesti. 

Sivuverhoina on edelleen pussilakanoista 
ompelemani verhot ja niiden taustalla ns 
talvivuorina vanhat valkoiset 
käytöstä poistetut lakanat, 
jotta lämmin pysyisi sisällä 
ja kylmyys ikkunan ulkopuolella.  
 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸





Sormet alkavat olla jo tointuneet joulusta 
ja olenkin aloitellut uusia neuleita ja 
virkkuutöitä.

♥ ♥



Kynttilärintamalla sellaista uutuutta, 
että ekaa kertaa eläissäni minulla on tuollaista 
koristehiekkaa ja vieläpä vaaleanpunaisena.

-Kiltti joulupukki toi. =) 




 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸ 




Aamulla 21.1.2014: 
Kun tässä näitä meidän talonkin asioita kerran on, 
niin kerrottakoon että jälleen meillä on sitten vesiputkikin jäässä. 
-Tällä kertaa keittiöön ei tule vettä... =(


6 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Ruattis on ihan kivaa :)

Villiviini kirjoitti...

Minäkin ostin miehelle lahjan, jonka arvelin myös häntä miellyttävän. Pieleen meni! Kommentoi mokoma jotain siihen tyylin, jaa, taisit ittelles ostaa, Mitäpä sitä kiistämään. Ostin Oiva Toikan punaisen lasilinnun, jota olin itse pitkään himoinnut. Aina ei voi onnistua.

Hallatarinoita kirjoitti...

Hih, mää uskon sen! =)

Hallatarinoita kirjoitti...

Niin taisi tämäkin mies arvata! Sai hän fazerin sinisen levynkin jonka tuhoamisessakin kyllä avustin... =) Me tehkä teemme taulun noista tarroista...

Toikan lasilinnut ovat ihania. =)

mm kirjoitti...

Käväisin lukemassa nuo vanhat verhoblogisikin. Tämä kaikki rohkaisee minua laittaamaa ikkunoihin vanhoja kauniita lakanoitamme. Sitä olen haaveillut jo kauan. Nyt ne vielä ovat arkussa pahvilaatikkokasan alla, mutta kesällä varmaan jossain ikkunassa. Näin nämä ideat kehivät toiselta toiselle :)

Hallatarinoita kirjoitti...

Ihan mainiosti voit. =) Vain taivas on rajana ja mielikuvitus kattona. =)