Late täytti vuosia viime viikolla, mutta
oli työmatkalla ruotsissa silloin.
Lauantai häneltä meni kotimaassa pakkasessa autojen
pakokaasussa pilkkihaalareissa, kuvaten koko päivän, mutta sunnuntaina saimme istahtaa
oikein auringon
ikkunan takaa kurkistellessa
kahvipöytään.
Kakkuna oli kerrankin jotain kaupasta
ostettua, eli Vuohelan Herkun muhkea gluteeniton kääretorttu,
jonka päällystin laktoosittomalla kermavaahdolla,
somistaen koko komeuden vadelmasydämillä.
Oli siinä yksi kynttiläkin jota
puhaltaessaan Late sanoi toivovansa,
että muutettais ruotsiin!
Hui tuota miestä!
Ihan väärä maa!!!
Onneksi toiveet kakun kynttilöitä puhaltaessa eivät
toteudu, jos ne sanoo ääneen! Huh!
Tämä ihana keittiön verhokappa on Maman käsialaa.
Hän löysi kesällä kirpputorilta kauniin pitsisen hameen,
jonka helmaosasta hän muokkasi soman verhon
ja antoi sitten sen ihanuuden miulle.
♥´¨`♥
♥´¨`♥
Nyt, kun joulu on jo virallisesti ohi,
oli aika laittaakin jotain valkoista, jotain vanhaa,
jotain romanttista ja kevyttä kotia somistamaan.
Pitsihelmat hulmuavat lämpöpatterista nousevassa
lämmössä herttaisesti.
Sivuverhoina on edelleen pussilakanoista
ompelemani verhot ja niiden taustalla ns
talvivuorina vanhat valkoiset
käytöstä poistetut lakanat,
jotta lämmin pysyisi sisällä
ja kylmyys ikkunan ulkopuolella.
¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
Sormet alkavat olla jo tointuneet joulusta
ja olenkin aloitellut uusia neuleita ja
virkkuutöitä.
♥ ♥
♥ ♥
Kynttilärintamalla sellaista uutuutta,
että ekaa kertaa eläissäni minulla on tuollaista
koristehiekkaa ja vieläpä vaaleanpunaisena.
-Kiltti joulupukki toi. =)
-Kiltti joulupukki toi. =)
¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
Aamulla 21.1.2014:
Kun tässä näitä meidän talonkin asioita kerran on,
niin kerrottakoon että jälleen meillä on sitten vesiputkikin jäässä.
-Tällä kertaa keittiöön ei tule vettä... =(
6 kommenttia:
Ruattis on ihan kivaa :)
Minäkin ostin miehelle lahjan, jonka arvelin myös häntä miellyttävän. Pieleen meni! Kommentoi mokoma jotain siihen tyylin, jaa, taisit ittelles ostaa, Mitäpä sitä kiistämään. Ostin Oiva Toikan punaisen lasilinnun, jota olin itse pitkään himoinnut. Aina ei voi onnistua.
Hih, mää uskon sen! =)
Niin taisi tämäkin mies arvata! Sai hän fazerin sinisen levynkin jonka tuhoamisessakin kyllä avustin... =) Me tehkä teemme taulun noista tarroista...
Toikan lasilinnut ovat ihania. =)
Käväisin lukemassa nuo vanhat verhoblogisikin. Tämä kaikki rohkaisee minua laittaamaa ikkunoihin vanhoja kauniita lakanoitamme. Sitä olen haaveillut jo kauan. Nyt ne vielä ovat arkussa pahvilaatikkokasan alla, mutta kesällä varmaan jossain ikkunassa. Näin nämä ideat kehivät toiselta toiselle :)
Ihan mainiosti voit. =) Vain taivas on rajana ja mielikuvitus kattona. =)
Lähetä kommentti