Perhosmaiset orvokit

Orvokkien siemenistä 

kasvoi komeita yksivärisiä sekä kirjavia yksilöitä aika myöhään, 

koska laitoin siemenet multaan vasta talvilomareissumme jälkeen,
kun emme olisi saaneet kuitenkaan ketään kastelemaan reissun
aikaan niitä taimina.

Opin sen, että orvokkien siemenet tulee kylvää
paljon aikaisemmin...

 Heinäkuussa oli joidenkin yksilöiden korkea aika uusiutua
alasleikkaamalla ja valmistautua syyskukintaa varten.

 
Leikkaan kasvustot noin viiden senttimetrin pituisiksi ja sekin jo riittäisi,
jos kastelisin niitä niin kuin ennenkin, ne kasvaisivat takaisin.

Siitä kasasta etsin kukkamaljakkoon kauneimmat kukat
ja laitan talteen ne suurimmat siemenkodat
niistä jo kukkineista, ensi kesää ajatellen...

Joidenkin orvokkien kohdalla teen enemmänkin ja siirrän kasvin ruukusta
juuripaakkuineen kasvamaan kukkapenkkien aukkopaikkoihin, 

jossa ne kukkivat ja usein myös talvehtivat, joten voin ihailla 

joskus samoja orvokkeja vielä seuraavanakin kesänä,
jos maltan jättää ne sinne, enkä liioittele syyssiivouksessani. 

Valmiina taimina keväällä 
ostetut orvokit voi leikata kesän aikana 

jopa kolmesti jos on ajoissa asialla.
Kyllä ne ehtivät tehdä vielä kolmannet kukat.

Tähän aikaan vuodesta alkaa olla siinä
ja siinä, ehtivätkö enää tehdä uusia kukkia...
Voihan sitä toivoa pitkää lämmintä syksyä.

Orvokki on erittäin hyvin pakkasta sietävä kukka, joten se sopii mainiosti syysistutuksiin.

Joskus kaivan vielä syksyllä jonkun
kivan näköiseksi kasvaneen orvokin ruukkuun takaisin,
ovenpielen koristeeksi, jonkin ikivihreän kasvin kera, 
eivätkä orvokit siitä roudaamisesta pahastu.

Taitavat vaan pitää 
kaikesta saamastaan huomiosta.

Kuunliljat

 Silloin, kun kuunliljat vielä kukkivat.

Pihamaallamme kasvaa kahdenlaisia kuunliljoja. 

Kirjavalehtinen ei koskaan kasva komeaksi ja suureksi 

niin kuin tasaisenvihreälehtinen tekee.

Molemmat lajikkeet tekevät
näitä ihania violetteja kukkia.

Toinen kasvattaa kukat matalalle
ja toinen korkeammalle. 

Minä pidän kovasti kuunliljoista.
Niillä on nätin kasvutapansa ja suloisen kukkansa
lisäksi niin runollinen nimikin... =)

 

Käsiinjääneitä ihanuuksia

Ageratum houstonianum,
suomennettuna Sinitähtönen. 

Ihania pehmoisia violetteja miniastereita
ensi kertaa meillä ikinä.

Myös näiden pienet alut ostin keväällä Byggmaxista
kun mies osti remonttitarvikkeita.
Ovat söpösti siitä kasvaneet
ja pajukorejaan täyttäneet... 

Nämä kaksi pajukorillista sinitähtösiä
olivat menossa erääseen paikkaan tiettyyn tapahtumaan,
jossa liilasta väristä olisi ehkä pidetty,
mutta tapahtuma oli ja meni 

eivätkä kukkakorit ehtineetkään mukaan. 

Jäivät siis omaksi iloksi. 

Ihania pehmopallerokukkia. 

Kun varovasti sormenpäällä silittää kukan päältä, 

voi tuntea kuinka niiden terälehdet ovat kuin liilaa samettia.

Huikeat tähdenlennot ••••☆

•..•♥♥•..•

Viime yönä jälleen illantorkkuna nukahdin jo aikaisin, 

mutta yhden maissa heräsin ja menin hiljaa ulko-ovelle, 

avasin sen kokonaan päästäen ihanan raikkaan ilman myös sisälle. 

Ah, ei pilven hattaraa! 

Kaikki tähdet olivat näkyvillä ja ilma oli kuin linnunmaitoa. 

Ei palellut lainkaan kun istahdin muutamaksi kymmeneksi minuutiksi 

paljain varpain ja yöpaitulissa pimeyden syleilyyn ulkoportaille.

.¸¸¸¸.•☆

Näin jo siinä pienessä ajassa neljä 
upeaa tähdenlentoa ja hymyilin itsekseni pimeässä. 

Sain esittää maailmankaikkeudelle neljä toivomusta. 

Saa nähdä, toteutuuko niistä koskaan mikään. 

Varsinkin yksi toive,

olisi minulle haikean tärkeä. 

Se liittyy erääseen turhaan 
ja sydäntäni niin satuttavaan 
joka ikinen päivä surettavaan 
mykkäkouluun, 

jonka toivoisin vihdoin loppuvan... 
 ♥
 

Mutta jos se ei lopu, 
en voi kuin toivoa hänen olevan 

elämässään onnellinen... 

Kohta hiippailin takaisin sisälle, suljin hiljaa oven, 

etten herättäisi Hania, ja nukahdin itsekin uudelleen, 

herätäkseni kolmen maissa. 

-  Sisäinen kelloni muisti, 

että kolmen jälkeen näkyisi eniten tähdenlentoja. 

Mutta lähistöllä sijaitsevat suuret kasvihuoneet oli 

valaistu täysillä siihen mennessä, joten tähdistä ei näkynyt 

kuin pari suurinta, eikä lainkaan niitä huikeita lentäviä...

 Palasin siis jälleen takaisin levottomille unilleni. 

Neljä tähdenlentoa yöpaidan taskussa, 

oli kuitenkin toiveita herättävä saldo.  

Malvojen maltillista hehkua

Vanhoissa pihoissa usein kasvaa malvoja. 

Meidänkin pihamaallamme kasvaa muutama 

keskenään hiukan erilainen malvapuska. 

Tässä kookkaan, noin metrin korkuiseksi kasvavan Malva alcean, 

eli ruusumalvan vielä nuppuisia kukkia.

Ja samat kukat avoimina. 

Wikipedia kertoo: Malva vanha lääkekasvi, 

jota on käytetty muun muassa yskänlääkkeenä ja kuhmujen hoitoon. 

Tässä puolestaan matalamman Myskimalvan, 

eli Malva moschatan kukkia. 

Nänä kasvavat n 70 senttisiksi, eli ihan kauniisti 

kauemmaksikin näkyvä perenna tämäkin.  

Tässä valkoisen myskimalvan kukka.
Nämä olen kasvattanut siemenistä.

Pinkit malvat olen siirtänyt pihaan tontin reunamilta, 

jossa ne kasvoivat ennen. Itse pihassa ei ollut alunperin yhtään kukkapenkkiä 

edellisen asukkaan jäljiltä, mutta tontilta on sittemmin löytynyt 

muutamia tällaisia perinneperennoja, jotka ovat kasvaneet jo 

ammoin tässä pihassa, jonkun muun kukkina. 

Annansilmä

Begonia x cheimantha – annansilmä 

eli joulubegonia. 

Begonioista on olemassa erivärisiä versioita. 

Itse keväällä ihastuin näihin 

heleän vaaleanpunaisiin annansilmiin.  

Jotkut yksinkertaisesti nimittävät näitäkin begonioiksi.

Koko kasvi on hyvin vesipitoinen, 

joten se menehtyy ulkona heti kun sää 

alkaa olla pakkasen puolella. 

Madeiralaisessa Monten puutarhassa näin jotakin begonialajia 

eräällä reissullamme ihmeekseni korkeana aitana! =) 

Meillä täällä pohjoisessa ne kasvavat hädintuskin ruukussa.

Perinteisesti mummomme ovat pitäneet begonioita ihan huonekasveina, 

tosin hiukan roskaavina sellaisina. Sen kuihtuneet kukat kannattaakin nyppiä 

miltein päivittäin pois, on sen paikka sitten sisällä tai ulkona. 

Tuoksuherneitä

Lathyrus odoratus,
suomeksi haju- tai tuoksuherne. 

Nämä ovat jälleen ystävän lähettämistä siemenistä kasvatettuja 

kukkia, joita minulla ei olekaan ollut pitkään aikaan, 

joten vähän jännityksellä näitä kasvattelin.

Kylvin siemenet toukokuun alussa kasvihuoneessa olleesseen ruukkuun
joka tuotiin terassin kaiteelle kesäkuussa, kaikkien remonttitarvikkeiden
keskelle ja nyt elokuussa tuikahtivat nämä tuoksuvat kukat kukkimaan.

Tässä niitä ihania tuoksujia on maljakosssa sisätiloissa 

tuomassa ainutlaatuista parfyymiaan iloksemme.  

Tuoksuherneiden seassa maljakossa on kasvihuoneessa 

niinikään siemenistä itsekasvatettuja orvokkeja.

Jos näet vaikkapa torilla jollakin myynnissä tuoksuherneitä, 

ostapa kimppu iloksesi. Äläkä tingi niiden hinnasta, sillä ne ovat oikukkaita 

kasvatettavia ja ihan joka centin arvoisia. Muista kuitenkin että koko
kasvi on myrkyllinen.

Kiitos Katja 
näistäkin ihanista kukista.  

Syksyn voi jo aistia

Syksyn voi haistaa varsinkin aamuvarhain, 

kun astuu ovesta ulos 

ja uloshengitys jo hieman ilmassa huuruaa. 

Ne ihanat laululinnut ovat kadonneet, niin etten kuule enää
peippoa, punarintaa, mustarastasta, kirjosieppoa, en edes pääskysten lirkutusta.

Pihan varpuset pärpättävät samoin kuin aina ennenkin mutta

tiaiset laulavat jälleen selkeästi yksinkertaisempia talvilurituksiaan.
Kosiomenojen, reviirinpuolustusten ja poikasten opetuksen
aika on linnuilla jo niin ohi. 

Ukkolaukkojen, Allium hollandicum, 
alunperin toukokuun violetti väri on muuttunut 

keskikesän vihreästä elokuun kellertävään. 

Saapa nähdä kuinka paljon siemenistään
ja juuriversoistaan leviävien syysasterien, Aster novi-belgi nupuista
ehtii aueta ennen kuin pakkasyöt lannistavat ne... 

Ojien reunamilla kukkivat ohdakkeet.

Olen koettanut siirtää ohdakkeita pihaamme kasvamaan, 

mutta eiväthän ne tahdo kasvaa ihmisen niille määräämillä 

paikoilla vaan vapaana missä vaan.

Minusta ohdakkeet ovat ihania.
Varsinkin ne paksut, suuret, partasutimaiset. =) 

Kukka jonka aloittelijakin saa kukoistamaan

Petunia, herkullisenpunainen sellainen.

PS: 
Nuo ylimääräiset vihreät lehdet ovat 
tulilatvan lehtiä. Kokeilin huvikseni keväällä, 
miten jouluna hankkimastani pikkuisesta 
tulilatvasta juurrutetut pistokkaat viihtyisivät ulkona, 
ja hyvin ovat viihtyneet. =) 
 

Mutta petunioihin palatakseni,
se on kukka jonka kasvatuksessa ei voi mennä 

mönkään, jos se vaan saa vettä, valoa
ja sen juuret ovat sopivasti mullassa.
 

Tämän kuvan petuniat kaveeraavat
annansilmien kanssa.

Kumpienkin pieniä alkuja ostimme toukokuussa
Byggmaxista samalla kun haimme remonttitavaroita.
Niin ne vaan siitä tulitikkulaatikon kokoisista
kasvoivat isoiksi.

Petunia kukkii sinnikkäästi koko kesän. 

Taidanpa ensi kesäksi ottaa niitä enemmänkin.

Taustalla näkyy kiipeilemässä ystävän lähettämien 

hajuherneiden kukintoja. Niistä lisää huomenissa. =)

Pionipenkin pionit eivät enää kuki.
Niiden aika jo meni... 

Kukat ovat sielujen laastaria

Liljoja siellä ja täällä.. 

Nyt on niiden aika.

Hitaasti mutta vakaasti tämän viimeisimmän remontin loppusilaus valmistuu. 

Meillä onkin leikkisänä tavoitteena että jos vaikka jouluksi olisi koti jälleen kunnossa. Kirjoitin koko remontin ajan päiväkirjaa Punaisen pikkutalon-blogiini mutta jostain syystä aina kun avaan sen blogin, sen saastuttaa spämmihyökkäys, josta syystä se on aina suljettava. Jännä juttu on myös se, että jotkut tuttavat ovat sulkeneet bloginsa, ja nyt siltä sivustolta aukeaa jokin ihan outo uusi blogi? Merkillistä tämä nettimaailma.

Välillä on pakko heittää vapaalle. 

Silloin mies lähtee katsomaan ralleja kameransa kanssa. 

Minä vaan kipaisen oman kamerani kanssa tuohon pihalle, 

kukkia kuvaamaan. 

Onhan sitä pihaa pakko hoitaakin välillä. Nurmikonleikkuu meinasi jo mennä hankalaksi 

kun leikkurista katkesi lapa. Se vaan meni poikki ylen yhtäkkiä, ihan osumatta mihinkään 

aukealla nurmikolla. Tai niin aukealla kuin tällä pienellä pihalla on mahdollista. 

Ensin mies etsi uutta lapaa ruohonleikkuriin ja tilanne näytti hankalalta. 

Uusi lapa olisi pitänyt 

tilata ulkomailta ja sen tuleminen olisi kestänyt ja kestänyt... 

Ja ruoho olisi pitänyt leikata JO!

Minulta meinaan jäi nurmikon leikkaaminen siihen vaiheeseen, 

kun mies oli luvannut leikata pihamme kolmannen "osion".

Onneksi Keravan Hong Kongista löytyi sattumalta sellainen yleisterä, 

joka kävikin meidän ruohonleikkuriin ja eikun heti innoissani 

ajelemaan sitä kolmatta osaa ja muistin jossain vaiheessa vasta että  

hei, sehän oli miehen vuoro leikata! 

Mutta kiltisti mie leikkasin loputkin. =D

Otsikon lause 

on yhdestä omasta runosestani. 

Muualla

Ruusun nimen olen unohtanut, 

mutta tyrmäävän kaunis se kyllä on. =)

Se on joko Peace tai Queen Elisabeth, 
joista Mamani jaloruusuina pitää erityisesti.

Lapsuudenystävän antama mahonia 

kasvaa ja kukoistaa. =) 

Joka vuosi on aina yllätys, 

minkä värisiä sormustinkukkia aukeaa 

sinä kesänä elämään. 

Sen aina jotenkin unohtaa, minkä väristen siemeniä 

toissakesänä kasvamaan ripotteli. 

Sormustinkukka kun kukkii vasta toisena elinvuotenaan. 

Minä en saa millään näitä ritarinkannuksia kasvamaan. 

Ehkä meillä vaan ei ole niille suotuisa maaperä. 

Olen yrittänyt niitä kasvattaa niin siemenistä 

kuin taimistakin. Mutta ei... 

Ihana vihreä hämärä. 

Tänä vuonna taitaa olla ainakin meilläpäin huono omenavuosi. 

Omiin puihimme ei tullut yhtään ainoaa omenaa. 

Tämä yksi omppu on kuvattu ihan muualla... =) 

Upean fuksianpunainen pelargoni. 

Kun pallokrysanteemit ilmestyvät kauppoihin 

on se ihan selkeä syksyn merkki. 

Krysanteemin omistaja taas huomaa pakkasyön helposti 

koska krysanteemi menee pakkasesta 

heti ihan läkähdyksiin... 

Toivotaan että kukin saa nauttia syyskukistaan 

pitkään, eli olisipa pitkä syksy. 

Nämä kaikki tämän sivun ihanuudet 

on kuvattu Mamani puutarhassa jokin aika sitten, 

kun käväisimme palauttamassa hänelle kaupunkiasuntonsa avaimen, 

saatuamme vihdoin lämmintä vettä meille.