•..•♥♥•..•
Viime yönä jälleen illantorkkuna nukahdin jo aikaisin,
mutta yhden maissa heräsin ja menin hiljaa ulko-ovelle,
avasin sen kokonaan päästäen ihanan raikkaan ilman myös sisälle.
Ah, ei pilven hattaraa!
Kaikki tähdet olivat näkyvillä ja ilma oli kuin linnunmaitoa.
Ei palellut lainkaan kun istahdin muutamaksi kymmeneksi minuutiksi
paljain varpain ja yöpaitulissa pimeyden syleilyyn ulkoportaille.
.¸¸¸¸.•☆
.¸¸¸¸.•☆
Sain esittää maailmankaikkeudelle neljä toivomusta.
Saa nähdä, toteutuuko niistä koskaan mikään.
Varsinkin yksi toive,
olisi minulle haikean tärkeä.
Se liittyy erääseen turhaan
ja sydäntäni niin satuttavaan
joka ikinen päivä surettavaan
mykkäkouluun,
ja sydäntäni niin satuttavaan
joka ikinen päivä surettavaan
mykkäkouluun,
jonka toivoisin vihdoin loppuvan...
♥
♥
Mutta jos se ei lopu,
en voi kuin toivoa hänen olevan
en voi kuin toivoa hänen olevan
elämässään onnellinen...
Kohta hiippailin takaisin sisälle, suljin hiljaa oven,
etten herättäisi Hania, ja nukahdin itsekin uudelleen,
herätäkseni kolmen maissa.
- Sisäinen kelloni muisti,
että kolmen jälkeen näkyisi eniten tähdenlentoja.
Mutta lähistöllä sijaitsevat suuret kasvihuoneet oli
valaistu täysillä siihen mennessä, joten tähdistä ei näkynyt
kuin pari suurinta, eikä lainkaan niitä huikeita lentäviä...
Palasin siis jälleen takaisin levottomille unilleni.
Neljä tähdenlentoa yöpaidan taskussa,
oli kuitenkin toiveita herättävä saldo.