Ihmisten ilmoilla

.















Jalat on väsyksissä ja migreeni jatkuu.
Sen välillä unohtaa, siihen tottuu,
kunnes pää meinaa posahtaa.
Olin Nunnukan kanssa yhdeksän tuntia töissä
jalkojen päällä seisomassa.
Oli ihan mukavaa olla ihmisten ilmoilla...


.

Ikävä tuttavuus

.


Miulla on usein migreeni.
Voin kertoa, että se on varsin ikävä tuttava.
Sellainen tilapäisesti invalidisoiva.
Olisipa silloin olemassa pimeä hiljainen huone...
Migre tulee kylään siinä vaiheessa
kun kriisi tai kiire on jo ohi
ja olisi aika rentoutua ja levätä
tai huokaista helpotuksesta.
Se on jonkinlainen elimistön vastaisku.
-Et lepää vielä
ennen kuin olet kokenut tämänkin...

Ja taas päätä särkee. Niin kuin eilen ja toissapäivänäkin.
Nyt se taitaa särkeä ennakkoon yhden työkeikan takia,
josta kerron ehkä ensi viikolla. Sitten kun se on ohi. =)

Toissapäivänä sain säryn hetkeksi kuriin
nappaamalla särkylääkkeitä, migreenisuihketta ja lopuksi
tölkillisen Nunnukan Batterya, (jonka tyttö muuten oli
saanut ystävältään, joten olen siis velkaa yhden Batterynkin)
Se juoma on muuten joskus ennenkin migreen auttanut.
Nyt migre vain hetkeksi irrotti sormensa,
muttei päästänyt mua otteestansa.



.

.

Varjolilja

.
Laitanpa jotain iloista vaihteeksi,
eli taas kukkia:

Lilium Martagon

Vanha tuttu perenna, Varjolilja,
tai vanhan kansan mukaan Martagon lilja,
on aina kaunis katsella. Sen nuput ovat herkät.

Kun mummo aikoinaan lausui sen nimen
se kuulosti lapsen korvissa Marttakon liljalta
ja mietinkin lapsellisesti, kuuluivatko nuo kukatkin
joihinkin Marttojen juttuihin, kun
mummo itse oli Marttojen riennoissa ja
ompeluseuroissa mukana. =)





















Itse käytän kukasta mieluummin nimeä varjolilja.
Olen sen nimen saanut tartutettua Mamillekin. =)

Liljan kukat ovat ihanan kiemuraiset.
Ja vieläpä siemenkodatkin jäävät kiinni
viehättävästi kukkavarteensa talveksi.
Linnuille talventörröttäjiksi tai meille
askarteluaineksiksi.

Jos hankit sen puutarhasi, älä hämmästy,
sillä se saattaa kukkia vasta vuosien kuluttua.
Sen täytyy saada ensin juurtua paikoilleen.
Kerätä tietoa ja koota voimia.
Vasta sitten se saattaa puhjeta kukkaan.






.

Niitä lentelee täällä yhä

.

Koiperhosia... =(
Ja pyykkituvassa on sokeritoukkia.
Vilistivät piiloon kun laitoin sinne valot
aamulla, viedessäni omiamme ja esikoisen
vaatteita pyykkipäivää varten paikalle.

Yäh...

Keittiön lattialla oli liikkuva kointoukka.
Imuroin taas tarkasti koko kämpän.

Kun myrkytys tehdään toisen kerran,
vaihdan imurin pölypussin, pesen matot
ja pidän ne poissa lattioilta niin kauan,
kunnes kahden viikon varoaika on kulunut.
Pesen lattiat ja laitan matot takaisin.
En halua olla kauaa ilman mattoja,
koska täällä kaikuu niin kovin...

Yäh kakkonen...
Ihanaa leijonat ihanaa...




.

Se oli siinä

.













Tuntuipa oudolta.
Oikeastaan ilkeältä,
nähdä lapsuudenkotinsa
taas myynnissä välittäjän ikkunassa.
Ihan sattumalta satuinkin pysähtymään
uteliaisuuksissani koteja katselemaan
juuri sen näyteikkunan taakse
sunnuntaina Hanin kanssa.
Vanha tuttuhan se siinä,
uskomattomasti
kuvajaisena mun edessä.
Tuolla asuin nelivuotiaasta
kunnes läksin kotoa.

Otin välittäjän numeron ylös ja tarkistin.
Soitin.
Kysyin osoitetta ja muassaan
talon numeron luettelin
yhtaikaa miehen sanojen kanssa.
Kerroin, että se oli aikanaan
miun lapsuudenkotini.
Ei miulla ollut muuta asiaa...
Kuulemiin.


.

Sanatonta ymmärrystä

.













Kissa on leikkisä
koko ikänsä.
Se on haastava
ja oiva kohde taiteilijoille.
Eipä tässäkään tekstiä tarvita,
vaikkei kyseessä olekaan
oikea kissa kavereineen.
Kuva puhunee puolestaan.









Osallistuu kuvana Pakinaperjantain
haasteaiheeseen Sanaton.

Divarin ikkunan takana

.





















Voisiko tämä kirja auttaa
ongelmanratkaisuissa?
Näkyi divarin ikkunasta...
Mitähän A.A.Milne sanoisi?




.

Armaan kanssa kahvilla

.











On niin harvinaista
käydä armaan kanssa kahvilla
ihan ulkomaailmassa
että se täytyi kuvata.
Oi se oli onnellista!
Sai juoda suuresta
valkoisesta, kauniista kupista... =)













Pöydän takaa
oli turvallista
kadulle katsella.













Mukana muisto puistosta.
Nyt yöpöydällä lasissa tuoksuva.










.

Kommenttiystävällistä

.















Kuvan ruusut tuoksuivat päivällä
kaupunginpuistossa.
Tekstit ovat Leijonaisen blogista napsittuja:

Kiinni jäit!

Koska luet tätä tekstiä,
niin se tarkoittaa, että
sinun täytyy kommentoida
minulle jotakin.
Kommentoi ihan mitä itse haluat,
kunhan vain teet sen.
Laita tämä teksti sitten
omaan blogiisi
ja nappaa kiinni
kaikki blogiasi lukevat.

.

Hämärässä

.












Meidän vessaan syttyy tosi hitaasti valot.
Siinä ehtii jo käydä pissillä ja heittää voltin,
ennen kuin valo vasta alkaa räpsyä.
-Miksi ihmeessä tytär nauroi hillittömästi
kuultuaan miulta ääneen tuon kommentin? =)

Nyt varmaan uskaltaa jo julkaista salakuvan
suuresta sankaristani Wagnerista, kuvattuna
Riihimäellä näyttelyssä maaliskuussa.
En voinut vastustaa piileviä paparazzitaipumuksiani. =)
-Ja miten miulle nyt vessasta tuo
pikku possu tuli mieleeni...? =)







.

Näennäisvadelmia

.
















Tällaista, koristevadelmaa mie istuttaisin
omankin puutarhani rajoille. =)
Se kasvaa nopeasti isoksi pensaaksi
ja kaupan päälle kukkii kauniisti.
Olisi tietty bonusta, jos se tekisi lisäksi oikeita vadelmia...
Mutta kaikkea ei voi kasviltakaan vaatia.

Viime viikonloppuna ajelimme Hanin kanssa
vanhoilla asuinseuduillani.
Tahdoin nähdä paikan, jonne olin joskus
istuttanut linnunlaulupuun, eli Terijoen salavan.
Ajoimme vierestä, ja puu kasvoi komeana siellä yhä
erään rivitaloasunnon takapihalla.
Jonkun toisen ilona. =)

Itse asiassa olen istuttanut toisenkin salavan
eteläisempään Suomeen, erään keittiön
ikkunan taakse. Mutta olisi liian pitkä matka
vain lähteä katsomaan, onko se puu tallella.
Istutettuamme puun, Miihkali, silloin 5 v, katsoi
sitä keittiöstä ikkunan takaan ja kysyi:
-Onko tuo sellainen linnunlaulupuu?
-On se. Se se juuri on, mie vastasin
Siitä pitäen olemme kutsuneet Terijoen salavaa sillä nimellä.

Ilostuin tässä eräänä päivänä, kun huomasin jossain muussa
blogissa, blogistaniassa käytettävän samaa nimitystä.
Linnunlaulupuu on kaunis sana.







.

Kukkahehkulamppu

.

Ipomoea tricolor

On kuin päivänsinin kukassa
hehkuvassa keskustassa
palaisi valo
Onnellinen kajo
Hehkulanka eläväinen

Se hehkuu päivän verran
Valaisten vain kerran
Sitten se on jo poissa
Siististi supussa
Ikuisesti sammuksissa


-Una Reinman-






PS: Enkä tarkoita Markus Kajoa. ;D

.

Lisää hassuja nimiä

.

Trollius Chinensis

Välillä paetaan Maman puutarhaan takaisin.
Jatkoa rentoakankaalijuttuun,
sarjassani hassuja kukannimiä: kullero. =)

Kesäkullero kestää pidempään
kuin luonnonvarainen serkkunsa niittykullero.
Tosin tämä jalostetumpi versio on kukinnoltaan
hieman yksinkertaisempi.
Ja tästä kukasta voin kertoa, että se on joskus muinoin
Maman entisen mökin puutarhaan hankkimani.
Mama siirsi sen uuden mökiin pihaan
jossa se hyvästi kukoistaa. =)



.

Leijonankita

.

Antirrhinum majus

Tiikeriä mosaiikkina kootessani
mietin muitakin kissaeläimiä
ja muistin samalla Maman vanhan
rakkauden: Leijonankidat.

Muistan miten iso kasvihuone
oli täynnään tomaattia, kurkkua ja muuta
hyvää syötävää, mutta aina löytyi paikka
Maman monenvärisille leijonankidoille... =)




Tuo Leijonan kita tv-ohjelma sen sijaan
oli pelkkä viihdytysyritysviritelmäpläjäys.
Ja kuinka moni menikään sinne innoissaan,
oikeasti visio tulevaisuudesta mielessään...
Mutta niinhän se usein on tv-formaateissa:
tarkoituksena on saada vain suuria
katsojalukuja. Ei muulla väliä.


.

Yksi toiveeni toteutui

.












Hani antoi kuin antoikin meille pitkällisen projektinsa,
eli mosaiikkipöydän tehtäväksi. Olemmekin innokkaasti
Nunnukan kanssa työstäneet sitä eteenpäin.
Melko vapain sormin. =)
Ja väliin ihan kipein kämmenin,
sillä minikaakelinpalojen pilkkominen pihdeillä,
on käsivoimia koettelevaa puuhaa.
Onneksi kaikkia paloja ei tarvitse pilkkoa.
Kokonaisvaltaisesti mosaiikin kokoaminen on
erittäin hauskaa. =)














Saapas nähdä, tuleeko tästä mitään... =)
Ainakin yritetään!























Tässä se nyt on sitten jo takaisin Hanin luo palautettuna.
Se odottelee hänen varastossaan ensi kesää ja uusia jalkoja. =)
Päivänvarjon reiän olisi voinut täyttääkin, mutta voi se siinä
olla paikallaankin. Hanin idea oli, että pöydän ääressä istuja
ei ihan heti edes hoksaisi, että pöydässä on jokin konkreettinen
kuvio. =)

Palajaon tiikerin ympärille olisi toki voinut tehdä toisinkin...
No, ensi kerralla sitten toisella tapaa. Tää oli kokeilu. =)








-

Halaus antaa voimaa

.

Nappasin Arleenalta kylässä käydessäni
mukaani Melitan vinkistä Halausrunoketjun
pään, joka aloitti Unelmainen.
Päätin itsekin kantaa vanhan runoni kekoon.

Halaus

Kukapa ei halausta kaipaisi?
Kukapa ei siitä voimaa saisi?
Kaikki
-jotkut aivan salaa-
kaipaavat
Sitä
tunnetta elintärkeää
Ihon puristusta
Ihan kevyttä

-Una Reinman-

Halauksia ei koskaan ole maailmassa liikaa.
Vai onko olemassa joku, joka inhoaa haleja? =)

Erityishalauksen, ihan varovaisen, lähetän tänään Tarjuskalle.

.

Tuli mieleeni...

Sooloilija oli käynyt asioilla ja huomasi tullessaan mustan paidan olevan väärinpäin päällään. Oi. Kerroin sen olevan jossakin päin muotia. Olen telkusta nähnyt. Ihan oikeesti! ;D

Miulle kävi pari päivää sitten huonommin, tai oikeastaan niin sattui käymään peräti kahtena päivänä peräkkäin:
Olen rikkonut jo kahdet mustat pitkikset polkupyöräillessäni.
(Nyt on sitten vaan yhdet enää olemassa.) Pyörän satula syö housut puhki. =/
-Näin käy Miihkalillekin.

Tai sitten meillä on liian vähän vaatteita ja ne kuluvat siksi käytössä liiaksi. Ohueksi. Noh, anyway, housut olivat puhki ja puntti miltein poikki puoleen reiteen takaosastaan, enkä tuntenut mitään koska oli lämmin päivä. Olin kävellen liikkeellä ja ihmettelin kyllä hieman, miksi ihmeessä takaa ohittajat, minua kovempaa kävelijät ja pyöräilijät vilkaisivat ohimennessään naamaani.
Kotona huomasin housuja riisuessani, jotta puntti oli katkipoikki. Melkein. =)

Laitoin housut sivuun ja päätin leikata puntit pois lopullisesti ja tehdä niistä shortsit. Mikrosellaiset. =)
Seuraavana päivänä oli jälleen asioita keskustassa. Laitoin lähtiessäni ihan varmasti ne ehjät mustat pitkikseni.
Huomasin sitten kuiteskin virastossa istuutuessani penkkiin, että jestas, mulla onkin ne risat housut. Penkki tuntui takareidessäni kylmältä...

Noh. Ei se mitään. Ainakin näytin yhtä köyhältä kuin olen.
Risat housutkin jalassa.
Pää pystyssä vaelsin kotiin, enkä katsellut mitä ihmiset katsovat.
NYT ne housut ovat ommeltavien/korjattavien vaatteiden kasassa. Täytyy varmaan leikata ne puntit kokonaan pois etten jälleen laita niitä joskus kiireissäni jalkaani... =)





PS: Haluu tollasen kisun... =)
Tai tällaisen. =)

PS2: NYT ne ovat shortsit, etten enää erehdy. =)

.

Kesäsade

.









Ei se mitään haittaa
vaikka välillä sataa
Kesään kuuluu sadekin
Ei se pakkaamme saa sekaisin


UR

.

Maanpeittoa

.

Ajuga Reptans

Kukahan huumoriveikko,

-varmaankin miespuolinen sellainen-

on keksinyt tälle kukalle nimen?

Rentoakankaali kuulostaa kyllä niin huvittavalta. =)

Kasvi leviää nopeasti ja on ihan soman näköinen.

Vai mitä?

Kukkii näin nätisti juhannuksena Etelä-Suomessa.

Mukava maanpeittokasvi. 

Ellei peräti ihan täkki. =)

.

Ah

.














Kaupassa, päivänä eräänä,
ihailin tuollaisia mukeja.
En ostanut. Tietenkään.
Niiden kuvitukset vaan
toivat mieleeni yhden ihanan maan.
Siskopieni kävikin hiljattain taasen Italiassa.
Jääkaapin ovessa
komeilee kaunis postikorttikuva
sieltä unelmamaasta. =)







.

Hyödyllistä ja viehättävää

.









Ystävänpäiväkortti joka ei hevillä taivu.
Tämän peltisen kuvan voi laittaa
vaikka ulos näkyville
sään armoille.
Jos raaskii. =)
















Tärkeä muistutus.
Joka pitäisi olla itsestään selvää
mutta kaikille ei ole sitä selvyyttä suotu...





.

Kun ruusu villiintyy

.

"Oi villiruusu
sä varo vaan
Jos metsämiehen
sä satut kohtaamaan
Hän ruusun taittaa
ja pois sen vie
Luo uuden ruusun
käy metsämiehen tie..."

tjsp.
-En löytänyt sanoja,
kun muistelin mummon laulua... =)





.

Pystypäisiä kelloja

.

Clampanula Glomerata

Palaan taas Maman puutarhaan
puuhapäivän jäljiltä, sinikukkien pariin.
Ainakin kuvien kautta.
Idän peurankellot ovat tuttuja jo ammoisista
ajoista mummolan pihasta.

Kastuin tänään kaupungilla yhtäkkisessä
sateenpuuskassa, mutta vaatteet kuivuivat
päälleni byrokratian rattaissa odottaessani
eräässä virastossa puolitoista tuntia vuoroani. =)

Kaikki mahdolliset pyykitkin ovat
taas pestynä. Osa on kuivana pinoissaan
ja odottaa huomista ja vaatekaappeihin laittoa.
Osa roikkuu pyykkitelineellä olohuoneessa.
Parvekkeen kosteudessa ei taitaisi
kuivua. Paitsi huomenna kun on
luvattu kuulemma hellettä.

Joku oli sutannut koko pyykkitupa-
varauslistan... Toivottavasti ensi
tiistaille tekemäni pt-varaus välittyy
huoltomiehelle sen sotkun alta?
Alan kaivata omaa konetta.





.

Sinisiä punasia

.
Symphytum officinale

"Maalari maalasi taloa
sinistä ja punaista
illan tullen sanoi hän
nyt mä lähden tästä talosta pois..."

Ken kukan tunnistaa
hän halin multa saa...

PS:
Anonyymi kommentoija tunnisti kasvin
Rohtoraunioyrtiksi, vanhaksi lääkekasviksi.
Sillä on paranneltu haavoja ja ruhjeita.
Ulkoisesti. Ei sovellu sisäisesti nautittavaksi.
Ano sai halin. =)





.

Hirsinurkkia

.





































































Hirsisiä kuvalkulmia.






Lapsena maalla, meillä oli pihapiirissä monta vanhaa rakennusta.
Oli aittoja ja latoja. Oli myös Maman ansiosta museoksi muutettu
vilja-aitta, jota koko lähikoulun luokkani, yhden lempiopettajani
kera kävi katsomassa. Vähänkö olin silloin iloinen.
Aittojen lisäksi pihamiljöössä oli "lasipalatsi", heinälato, luuva,
hevos- ja traktoritalli, navetta vintteineen, puuliiteri, viljankuivaamo, puimalato,verstas, jne. Ennen kuin vanhimpia rakennuksia ryhdyttiin purkamaan pois.

Eräästä pihasta puretusta luhtiaitasta
hirsien välistä, sammal- ja räsytilkkeiden joukosta
löysin kerran pitkän tumman letin.
Toisesta päästä se oli kuin juuri poikki leikattu.
Letin toisessa päässä oli musta nauha rusetilla.
Kuka oli katkaissut lettinsä
ja laittanut sen hirsien väliin?
Vai mitä oli tapahtunut?
Kukaan ei tiennyt.

Toiko letin katkaisu onnea tupaan?
Oliko kyseessä perinne, vahinko vai silkka ilkivalta?













Kuvat Huovilan puistosta

Pilvipalloja. Vai linnoja?

.













































Pilvibongarina lauantai-iltapäivänä
harsohattarapalloja metsästelemässä.
Hanin kanssa pikku järveä kiertelemässä.
Pilvipälviä löytyi kuvajaisena vedestä
koivun juuresta
jopa sydämen muotoisena
Ja täyteläisinä palloina peltojen päältä.










.

Neonpellosta itään

.















Rypsi- ja rapsipellot hehkuvat niin
erikoisenvärisinä, että niitä on ihan pakko
tämän tästä pysähtyä kaikilla reissuilla
ihailemaan.




















Ja vanhan lapsuudenkodin ohi kulkeva tie
tuo mieleen aina haikeita muistoja.





.

Kesämyrskyä

.


Pilvibongauksessa tällä kertaa varsin
tummanpuhuvia pilvenlonkia.
Valokuvatorstai julisti lomakaudelleen
kuvahaasteen kesämyrskyistä.
Nämä kuvat ovat lähirannalta tässä eräänä
päivänä napattuja. Ihan täyttä myrskyä en
jäänyt taivasalle odottelemaan.



















Ison puun alla
kun ei ole oikein turvallista ukkosella...





















































Hetken päästä alkoi rankkasade
ja mie kipitin turvaan kämpille.




Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Summer blog

.

Leijonainen sekä Celia
lähettivät kauniin sinisen
lahjan kesäpäivän kunniaksi. =)
Kiitos teille, molemmille. =))))

SÄÄNNÖT

1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.
3. Nimeä vähintään 5 muuta blogia palkinnon saajiksi.
4. Laita niiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Tämän saa napata ken haluaa mukaansa.

Onnellista kesää kaikille. =)

,

Musta hevonen

.













Mää taidan olla tän perheen musta lammas.
Tai hevonen.







Kuva Vääksystä, Lauran kaupasta

Tähtilehtikukka

.
Lupinus polyphyllus















Tähtilehtiset lupiinit koristavat ojienpientareita juhannuksena.
Monille ne aiheuttavat huokauksia. Joillekin ilon-sellaisia ja
toisille kauhistuksenhuudahduksia.
Kaikki nääs eivät moista kukkaa huoli omalle tontilleen.

Mut mie tykkään. On se kaunis sekin.
Ja sen lehdet ovat kauniit. Oikeasti, kuin vihreät tähdet.
Ne kukoistavat kauan vielä kukan lakattua kukkimasta.
Heräävät keväällä aikaisin ja ovat sitkeitä.
Mitä muuta suomalaisessa kukkamaassa, lyhyessä
kesässä kukkivilta kasveilta voi toivoa?








Meillä on tähtihetkiä, kun komea sotilaspoika
Miihkali on palannut viikonlopuksi lomille kotiin. =)
Flunssaisena tosin.
Yritän syöttää hälle joka ruuassa valkosipulia...
Jakekin oli ilonamme viikonloppua viettämässä. =)

Samoin Nunnukka saapui saarireissultaan.
Olinkin lievästi sanottuna monta päivää
ja yötä sydän syrjällään
kun kolme tyttöä oli keskenään saaressa
jossa kännykät oikuttelivat, ja mennessään vielä
tytöt unohtivat soutumatkan tärkeimmät asiat,
eli pelastusliivit mökin omistajaperheen tytön mummolaan...
Oli tosi orpo olo.

Onneksi tytöillä kaikki meni hyvin.
Fiksuja nuoria kun ovat.





.

Sinistä talon nurkalla

.



















Palaan hetkeksi Maman puutarhaan. Siellä kukoistavista lukemattomista kukista tämä Clematis eli Metsäköynnös on on aika suloinen ilmestys. Harvinaisen kaunis sininen sävy siinä. Itsekin viime vuonna kelloköynnökseen ihastuneena pidän kärhöillään takertuvista, kiipelevistä kasveista. Niin kuin villiviinistä ja köynnöskuusamastakin.
Lapsuudesta tutuista köynnöksistä.

Kohta meilläkin on olohuoneen ikkuna puoliksi piilossa, kun parvekkeella kiipeilevät ikkunan takana omat köynnöksemme eli ne muutonkin kestäneet ja sitkeät elämänlangat.
Niiden siemenet olivat värisekoituksia, ja toistaiseksi elämänlangat ovat kukkineet niin ikään sinisinä ja violetteina meidän nurkissamme.
Kuvaa en ole niistä ehtinyt napata, koska se kukka kukkii niin nopeasti. ;)




.

Everybody

.





















Mean postauksesta puolestaan tuli mieleeni tähän asuntoon hylätyt/jätetyt tavarat, joissa luki IKEA. Ensimmäiseksi mainittakoon vinkkelivonkkeli-sahakuvio-hyllykkö. Sellai lastulevyinen, valkopintainen. Oli heitettynä vaatehuoneen ylähyllyjen päälle. Ensin Nunnukka ihastui siihen ja tahtoi sen seinälleen, kunnes huomasi, miten hutera hyllykkö oli. Siihen ei oikeasti voisi laittaa yhtään mitään. Ehkä höyheniä ja untuvia ja niitähän ei meidän huushollissa saa olla muutenkaan. Lisäksi taustan kovalevy oli kastunut joskus... Pois vaan. Pinoon ja kierrätykseen. Ne valkoiset pienet kulmaraudat ja ruuvit laitoimme omaan talteen.

Toinen ikea-esine oli alaosastaan hiukan repaleinen keittiön riisipaperinen tötterökattovalaisin. Se sai jäädä. Miulle tuli siitä mieleeni joskus omistamani keltainen kesy undulaatti, joka piti omassa huoneessani olleesta riisipaperipallovalaisimesta. Ja riisipaperisesta rullaverhostani. Se söi niihin reikiä vapaana ollessaan. =)
Parempi tuo varjostin keittiössä, jossa ei ole liesituuletinta, kuin miun oma onnenprismojen täyttämä kynttelikköni...

Kolmas ikea-esine oli sininen suihkuverho. Siitä ensin ilostuin, sillä olimme entiseen kämppään hommanneet Jyskistä vaalean kauniin suihkuverhon, jota pitelin kaupassa kuin aarretta, koska sen hinta oli pieni ihme! Ne kaikki muut suihkuverhot maksoivat 20 euroa tai jopa yli (mikä järkyttävä hinta suihkuverhosta!!!) ja tämä vaalea ja nätti maksoi vain 3,95e.
Kuka sanoi ettei halvalla saa hyvää? Eikä se 4 euroakaan ole halpa, se on markoiksi muunnettuna... no niin. Ihan tarpeeksi. Sen verran ne suihkuverhot ennen euroja maksoivat oikeasti. Niih. No, olin tyytyväinen siihen söpöön verhooni, kunnes ennen Miihkalin lakkiaisia pesin pesukoneessa sen vaalean verhon ja kun otin sen pois koneesta, sen kuviot olivat peseytyneet paikoin pois... Siitä tuli rumilus. Se oli suihkuverho, joka ei kestänyt vettä. 

NYT pestessäni tätä kylpyhuonetta suihkuttelin myös suihkuverhoa ja huomasin että juukeli, sehän on vain kangasta ja sen läpi menee vesi kuin tyhjää vaan. Se on suihkuverho joka läpäisee vettä. Pitänee katsoa, mitä on verhon takana. No, siellä on esim pistorasia seinässä, paikassa johon piti laittaa pyykinpesukone...
Pesin verhon jo pyykkitupareissulla, eikä se onneksi muuttunut. Tämän verhon kanssa pitää vaan käydä suihkussa niin, että vesi valuu ihan hiljaa päällemme ja koetamme olla kastelematta suihkuverhoa.
Sehän on myös ekologista vedenkäyttöä. =)

Huoh. Ikea. Kaikki mitä itse olen sieltä talosta ostanut, on hajonnut heti; Irtopohjakakkuvuoka ei mennyt millään kiinni tiiviisti vaan vuoti kakun uuniin. Wokkipannulla ei voinut oikeasti paistella mtn, koska pinnoite lähti sisäpohjasta ekan käyttökerran jälkeen. Teräksinen vatkauskulho ei ollutkaan terästä ja kulho tuli heti ekan kermanvatkauksen jäljiltä satavuotiaan näköiseksi pytyksi yms.
Vain gobeliiniruusukuvioitua tyynynpäällistä olen sieltä kaupasta jäänyt kaipaamaan. Mutta ehkä siinäkin olisi ollut jotain vikaa. Joten enää en matkusta ikeaan. Gobeliinimaista kangasta saan lähikangaskaupastakin. Joskus. Sitku rikastuu.

Mamin seinänaapuri joskus hössötti Mamille että lähde ihmeessä ikeaan hänen kanssaan bussimatkalle! Mama ei jaksanut. Naapuri palasi päivän reissultaan ja Mami kyseli mitä tämä osti sieltä kohukaupasta.
-Taulunkehyksiä.
Joiden hinta oli komeampi kuin Tiimarissa. Huoh. =)
Siellä vaan on niin pakko päästä käymään. Joo tiedän.
Kun Hanin kanssa menimme toisella (ja viimosella) ikea-kerrallamme sille "edulliselle" lounaalle jossa joka lihapulla piti tarkasti laskea ja juomat, salaatti ja leipä ja kahvi laskutettiinkin erikseen, ei loppusaldo sitten ollutkaan enää mainoksen kaltaisen edullinen.
Mutta kun jostain paikasta tehdään Must-kohde, niin se pitää nähdä ja kokea. Ja joskus pettyä.
Pitäisi vaan muistaa suosia suomalaista...

Eräs ystäväni kehui tässä joskus käyvänsä isänsä kanssa tämän mökille hakemassa ikeasta keittiön kaapit. Toivottavasti nuo kaapit pysyvät sitten seinässä.





PS:
Tajusin juuri, mitä meiltä vuorostaan jäi edelliseen asuntoon...
Palovaroittimet sinne kattoihin... =/
Ja ne olivat vielä erään erittäin ihanan henkilön lahja meille.
Pahus!









Kuva on Vääksystä, Lauran kaupasta, ei ikeasta. =)

Essun taa

.














Kahvista tuli mieleeni, kun tässä viime viikolla soittelin taas yhteen kahvilaan, ja kyselin töitä. Tosi harvoin soittelen. Yleensä käytän nettiä. Tällä kertaa jostain syystä otin luurin ja soitin. Kerroin että olen kahvilassakin töissä ollut, omaan hygieniapassin ja olen käynyt yrittäjäkurssin, ja haaveena ois joskus vaikkapa omistaa oma kahvila. Tosin olen freelancerina tehnyt ihan toisenlaisia hommia viimeiset vuodet. Tipoittain. Silloin tällöin. Tarvitsisin siis työkokemusta kaffila-alalta.

Luurin toisessa päässä oli hetki hiljaista kunnes naishenkilö tokaisi jotta ei hän tarvitse työntekijää,
-...mutta osta sie koko kahvila. Se on myynnissä. Tuu katsomaan!
Ja minä hihkuin Nunnukalle, jotta mennääs katsomaan myytävää kahvilaa ja kohta olimme jo paikan ovella. Kiersimme omistajan kanssa kahvilan tilat ja tutkimme tiskit, altaat, koneet ja hetken mie hymyilin itekseni. Tässä olisi se tilaisuus! Olisiko se tässä?

Kuvittelin itseni siihen tiskin taakse essuineni hymyilemään. Takahuoneeseen leipomaan ja kokkailemaan lounaita ja salaatteja. Ojentamaan erikoiskahvimukeja. Lisäämään keittoa ja muuta lounasta lämpötiskiin. Toivottamaan asiakkaat tervetulleiksi uudelleenkin ja putsaamaan pöytiä heidän käyntiensä jäljiltä...

Innoissani tietty kerroin myytävästä kaffilasta tutuillekin
jotka palauttivat miut nopeasti maan pinnalle:
-Mistäs sä sellaiset rahat saisit?
No...Tuota... Niinpä.

Ja yksi tyyppi alkoi hössöttää että HÄN ostaa sen
kahvilan ja ottaa mut siihen töihin ja hänen miehensä tekee siinä sitten sitä ja tätä...
Eih...
-Miksi edes kerroin?

Mutta oli mukavata hetken kuvitella.
Saahan kuvitella? Saahan?

Tiedän kyllä realiteettiini.
Ei kahvilanpitoon voi ruveta tuosta vain,
pystymetsästä. Kunhan saisin ensin edes
sitä työkokemusta lisää ja rutkasti!


Mutta tuon tapauksen ansiosta muistin taas lotota... =)








PS:
Myöhemmin juttelin vielä tuon kahvilanpitäjän kanssa ja hän katseli minua häpeämättömän julman vihaisen näköisenä. Sen jälkeen hän ei enää vastanut kun tervehdin häntä tavatessamme jossain pihalla tai kaupassa jne. Hän katsoo vain ilkeästi, mutta ei puhu mtn...
-Häneen on vaikea olla törmäämättä sillä kahvila on talomme sisäpihalla...

=/


.

Ja romantiikka jatkuu...

.



















Lisää lehmiä eri paikoista
viime viikonlopulta.
Öh, siis tuo nainen osui pahasti
juur kameran tielle.... =)











Eikö ookkin romanttisia lemmyjä? =)






PS:
Onpa tosi outoa olla kotona ihan yksin.
Nyt vasta illasta huomasin, että miehän voin
soittaa jopa musiikkia, jota nuoriso inhoa. =D
Esimerkiksi tuota voin soittaa ja hoilata mukana. ;D
Tai tällaista herkempää kitarasooloa. =)
Tai jotain tällaista...
Tai Italomusicaa. =)











.