
Edellisestä postauksesta tuli mieleeni
tuo karkausvuosilegenda.
Ihan höpötystä!
Miekin kahta miestä kosasin, eikä kumpikaan oo
vieläkään vastannut mitään.
Eikä oo hamekangastakaan näkyny... =)
.
.

Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
4 kommenttia:
Mitä niistä hamekankaista, kun kuva on noin hieno. Hyvä sommittelu ja sitä jotakin. Eihän ne olisi kuitenkaan osanneet mieluista kangasta osanneet ostaa.
Kiitos Leijonainen =)
Niin...
Itse tietenkin oisin halunnut kankaan valita. =)
Ihana tuo siun sininen kuvasi! =)
Kyllä, ihan höpötystä!
Miten sitä ei vain ikinä opi eikä muista?
Vai olenko vain niin optimistinen luonne?
Tai sitten luotan etten kuitenkaan saa kyllä-vastausta vaan häpeämättä nautin nähdessäni miten kauhuissaan toinen on.
MK =)
Niin just! =D
Mulla sama vika. Kyllä edes hamekangas pitäisi saada. =)
Tai housut. Tai edes uusi yöpaituli! ;D
Miullakaan ei ollut toivoakaan kyllä-vastauksesta.
Mutta kangaspaloille olisi aina käyttöä. =)
Lähetä kommentti