Jalat on väsyksissä ja migreeni jatkuu.
Sen välillä unohtaa, siihen tottuu,
kunnes pää meinaa posahtaa.
Olin Nunnukan kanssa yhdeksän tuntia töissä
jalkojen päällä seisomassa.
Oli ihan mukavaa olla ihmisten ilmoilla...
.
31.7.2008
Ihmisten ilmoilla
.
Jalat on väsyksissä ja migreeni jatkuu.
Sen välillä unohtaa, siihen tottuu,
kunnes pää meinaa posahtaa.
Olin Nunnukan kanssa yhdeksän tuntia töissä
jalkojen päällä seisomassa.
Oli ihan mukavaa olla ihmisten ilmoilla...
.
Jalat on väsyksissä ja migreeni jatkuu.
Sen välillä unohtaa, siihen tottuu,
kunnes pää meinaa posahtaa.
Olin Nunnukan kanssa yhdeksän tuntia töissä
jalkojen päällä seisomassa.
Oli ihan mukavaa olla ihmisten ilmoilla...
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Yksi asia kerrallaan
Ensin migreeni.
Sitten kaikki muu. Muu tulee jonona ja järjestyksessä, kun aika on.
vintti
Vintti
Niin se olis.
Eilen oli tekeminen pysyä pystyssä tuon migren kanssa.
Illalla lääkitsin imigranilla itseäni ja laitoin nukkumaan aikaisin.
Tungin korvatulpat korviini pihalla riehuvien äänien vuoksi.
Kun heräsin iltayhdeksältä vessaan
oli tytärkin nukahtanut.
Naapurien kolinaan viiden jälkeen heräsin mutta nyt pää
tuntuu hiukan paremmalta.
Otan imigraneja mukaani,
Kohta herätän tyttären...
Lähetä kommentti