Muutama työpaikkahaku taas tehtynä.
Aina pitää yrittää jotakin ja työntää jalkaansa joka oven väliin.
Ja sitten myöhemmin parannella kipeitä varpaitaan.
Mutta nyt alan pakkaamaan laukkuani.
Siis hei, ei me taas muuteta! =D
Just saatu jotenkuten kämppä kuntoon.
Laukku pakataan viikonloppua varten vaan.
Mennään kauaksi melusta. Maalle ja raikkauteen.
Kuvaamaan kamera täyteen luontoa.
Ystävä sanoi pari päivää sitten, miten kaupungin lapsena hän tulisi hulluksi hiljaisuudessa. Mie maaseudun kasvattina en taas jaksa melua. En toki täydellistä hiljaisuutta kaipaakaan, vaan luonnon omia ääniä, ilman joitakin ihmisten aikaansaannoksia.
Kyllä miekin nautin tietynlaisesta musiikista ja tietyistä äänistä, mutta mie elän enemmän silmilläni.
Sokeana olisi vaikea olla, kun on ensin nähnyt tämän maailman.
.
