Tuntuipa oudolta.
Oikeastaan ilkeältä,
nähdä lapsuudenkotinsa
taas myynnissä välittäjän ikkunassa.
Ihan sattumalta satuinkin pysähtymään
uteliaisuuksissani koteja katselemaan
juuri sen näyteikkunan taakse
sunnuntaina Hanin kanssa.
Vanha tuttuhan se siinä,
uskomattomasti
kuvajaisena mun edessä.
Tuolla asuin nelivuotiaasta
kunnes läksin kotoa.
Otin välittäjän numeron ylös ja tarkistin.
Soitin.
Kysyin osoitetta ja muassaan
talon numeron luettelin
yhtaikaa miehen sanojen kanssa.
Kerroin, että se oli aikanaan
miun lapsuudenkotini.
Ei miulla ollut muuta asiaa...
Kuulemiin.
.
