Miihkali unohti kännykän laturin kotiin eikä ole paljoa sitten uskaltanut lähetellä viestejä ettei akku lopu. Hän saapuu viikonloppuna ekalle kotilomalle. Kun armeijasta eivät alokkaat ensimmäiseen kahteen viikkoon pääse pois.
Oli antanut lähtiessään isoveljelle kotiavaimensa, että isoveikka voi käydä täällä kotona koska tahansa. Ja sopi, että jos tulee itse tosi myöhään lomille, hän meneekin veikan luo, ettei yöllä tule herättelemään meitä, siskoa ja äiteä.
Ja käski siskon vahtimaan, että mie syön kunnolla. Kun Miihkali aina pitää huolta, että syön muutakin kuin riisikakkuja ja kahvia...
Ja Isoveikka-Jake on pitänyt huolta.
Hoiti meille nettiyhteyden ja auttoi ex-asuntomme loppuvuokrassa, toi jääkaappiin lisää maitoa, yms...
-Kun perheessä täytyy pitää yhtä.
Niin Jake sanoi. Oli tuttuja sanoja... =)
Velkalistani kasvaa siis yhä vaan jääkaapin ovessa,
mutta minulla on näköjään vielä luottoa.
Ainakin omassa perheessä.
Ja niin Pikkusisko-Nunnukkakin huolehtii miusta.
Ei tosin ruuasta, vaan siitä, etten istu liikaa koneella.
Ja tulee kaveriksi pimeään kellarikäytävään,
pyykkitupareissuille. =)
Onko meillä jotenkin osat vaihtuneet? Nuoriso hoivaa nyt minua?
Kiitos miun mussukat, kun olette niin ihania!
Olette rakkaita muruja! =)
-Vielä kun saisin Nunnukan innostumaan käsintiskaamisesta... ;P
Kuva Vääksystä, Lauran kaupasta
