Rypsi- ja rapsipellot hehkuvat niin
erikoisenvärisinä, että niitä on ihan pakko
tämän tästä pysähtyä kaikilla reissuilla
ihailemaan.
Ja vanhan lapsuudenkodin ohi kulkeva tie
tuo mieleen aina haikeita muistoja.
.
21.7.2008
Neonpellosta itään
.
Rypsi- ja rapsipellot hehkuvat niin
erikoisenvärisinä, että niitä on ihan pakko
tämän tästä pysähtyä kaikilla reissuilla
ihailemaan.
Ja vanhan lapsuudenkodin ohi kulkeva tie
tuo mieleen aina haikeita muistoja.
.
Rypsi- ja rapsipellot hehkuvat niin
erikoisenvärisinä, että niitä on ihan pakko
tämän tästä pysähtyä kaikilla reissuilla
ihailemaan.
Ja vanhan lapsuudenkodin ohi kulkeva tie
tuo mieleen aina haikeita muistoja.
.
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tietyt paikat muistuttavat muistoista. Minulle koko Pälkäne on sellainen ja siksi olen iloinen, että se on mökkimatkamme varrella. :)
Elegia
olin Hanin kyydissä enkä voinut olla nappaamata kuvaa
tuosta tiestä.
Niin tutusta näkymästä. =)
Lähetä kommentti