Tänään on pyykkipäivä. Myin sen pesukoneeni pois ja olen nyt ottanut pyykkitupavuoron kerran per viikko, jotta saisin kodin vaatehuollon pidettyä kunnossa. Pyykkituvan pesukone on, jos mahdollista, pienempi, kuin se edellinen oma pesukoneemme. Tuvassa on tasan yksi pesukone. Piste. Ja vieressä tehoton kuivaushuone.
Ensimmäisellä pyykkitupakerralla, aamukahdeksasta alkaen, meni upeasti koko päivä pyykkiharrastuksen kanssa. Meillä oli siihen mennessä jo vuorellinen pyykkiä. Kaikki ne edelliskämpän verhot, petivaatteet, pyyhkeet yms...
Kone pesi koneellistaan noin tunnin, noin kymmenen koneellisen verran, ja pesun aikana tein jotain huushollissani ja taas palasin alakerroksiin pimeisiin sokkeloihin ja koneen kimppuun. Luukku auki ja pienet vaatteet mukaan ylös kämppään ja isommat tunkkaiseen kuivaushuoneeseen kuivumista yrittämään.
Iltakahdeksaan mennessä olin saanut vain kourallisen kuivia pyykkejä mukaani kuivaushuoneesta, joten jätin kaiken yöksi kuivumaan, ilman puhallinta, ja seuraavana aamuna kuuden maissa kävin hakemassa pyykit pois ja palautin huoltomiehelle pyykkituvan avaimen, joka sekin on oma haasteensa.
Pesutuvan vieressä, pitkän käytäväsokkelon vieressä olevassa huoltomiehen ovessa lukee että pesutuvan avain on palautettava määräaikana huoltomiehen oviluukusta, 30 euron sakkorangaistuksen uhalla. Mutta vain sen avaimen kanssa pääsee käytäväsokkelon ovesta ulos, koko siitä alakerroksesta, joka on itseasiassa viereisen talon maanalaista kerrosta.
Pyykkikori tai korit on ensin raijattava sen osittain pimeän käytäväsokkelon läpi autoparkkihalliin johtavalle ovelle, avattava sillä tietyllä avaimella palo-ovi, pyykkikorit jätettävä oven väliin ja juostava takaisin tiputtamaan se avain huoltomiehen postiluukusta. Sitten takaisin katsomaan, onko ovi ulos enää auki vai onko raskas palo-ovi sillä aikaa liiskannut päreiksi koko pyykkikorin ja kiskoutunut kiinni.
Jos hyvin käy, ovi on yhä auki pyykkien pitelemänä rakosellaan ja pääset jatkamaan matkaasi pyykkejä retuuttaen ohi maanalaisen autoparkkihallin ja jätehuoltopisteen, pääset toisen talon alle ja saat kammettua senkin raskaan palo-oven auki omilla avaimillasi ja pääset vihdoin käytävää pitkin hissiin, jolla pääset pyykkivuoresi kera kotiin.
Tämä on nyt kolmas pyykkitupavuoroni. Kolmas viikko täällä talossa. Nyt ei ole kauheasti pyykkiä. Vain miun ja Nunnukan vaatteita ja varapetivaatteet Maman mökkireissulta.
Tutkimusreissumme ovat osoittaneet, jotta myös tämän talon alakerroksissa on joskus muinoin ollut pesutupa, kuivaushuone ja jopa mankeli. Vaan eipä enää ole. Ovet on lukittu vanhanaikaisilla avaimilla ja nimikilvet rapsuteltu niistä ovista huomaamattomiksi, silti yhä himmeästi haamuina näkyvissä oleviksi. Tilat ovat varmaan jossain muussa käytössä? Mankeli olisi ollut kova sana meidän peti- ja liinavaatteillemme. Minä kun inhoan silittämistä, kun se käy niin omaan henkeeni, mutta se on tarpeellinen toimi astmaatikkotalouden petivaatteissa. Vaatteet on saatava mahdollisimman pölyttömiksi. Niin kuin koko asunto.
Kuva Vääksystä, Lauran kaupasta
