.
Sunnuntaiaamu oli omistettu Huovilan puistolle. Puistossa sijaitsevan kotiseutumuseon sisäänpääsyhinta oli niin hunajainen, että jätimme sen väliin. Sen sijaan kävelimme polkuja ja ihailimme siltoja, lampia, kukkia ja suihkulähdettä. Ihailimme puistoa hengästyksissämme. Olikohan silläkin, kaiken kauniin nähtävyyden lisäksi osaa asiassa, että puisto on varsin vaihteleva maisemaltaan. On mäkiä ja laaksoja ja laaksojen pohjilla lampia.
Yhdellä korkealla mäellä on ikään kuin linnan rauniot. Mutta ei se kuitenkaan ole asumuksen jäännös vaan se on eräänlainen toteutumattomien unelmien raunio.
Tarinan mukaan mahtavat kivijärkälemuurit muistuttavat haaveesta, jonka mukaan paikalle piti tulla ihmeellinen ruusutarha. Sinne piti koottaman kaikenmaailman ruusulajikkeita, kivimuurien sisälle suojaan. *Mutta ruusuihin varatut rahat menivät erään suvun jäsenen hurvitteluihin ja pelivelkoihin.
Näin kertoo tarina, mutta niin tai näin, mahtipontisen linnan kivijalka tai ruusutarha, joka tapauksessa se on yhä keskeneräinen, vaan tarvitseeko kaiken maailmassa valmiiksi tullakaan.
*Siinä samassa, pelin huumassa meni muuten muuan, sen suvun kuuluisa kartanokin pelivelkoina.
Eli jo ammoisna aikoina on tuo pelaaminen joiltakin jotenkin riistäytynyt käsistä. Tuo toteutumattomien unelmien raunio puhutteli.
Muurien sisälle on rakennettu eräänlainen näyttely.
Niissä raunioissa voisi piipahtaa uudestaankin.
Voi kuvitella itsensä pitkässä ja raskaassa tumman viininpunaisessa, sinisessä tahi sammalenvihreässä samettipuvussa, hiukset päälaelle kiharoiksi koottuna, vaeltamassa kivimuurin sisällä, istumassa kaihoisana penkillä, ruusunoksa käsissä, balladia hyräilemässä...
Tämä sammakkoprinssi seisoskeli
puistossa yhden lammen rannassa.
Joku oli heittänyt sen pitelemään
kaalinlehteä muistuttavaan
vesialtaaseen 20 cnt...
Mitä lie olikaan toivonut...
Onkohan toiveensa toteutunut?
* PS: Se kuuluisa,
pelivelkoina menetetty kartano + 11 hehtaaria maata,
oli viimeksi myytävänä v:2009...
PS2: Jotkut kuvista aukeavat klikkaamalla. =)
.
Sunnuntaiaamu oli omistettu Huovilan puistolle. Puistossa sijaitsevan kotiseutumuseon sisäänpääsyhinta oli niin hunajainen, että jätimme sen väliin. Sen sijaan kävelimme polkuja ja ihailimme siltoja, lampia, kukkia ja suihkulähdettä. Ihailimme puistoa hengästyksissämme. Olikohan silläkin, kaiken kauniin nähtävyyden lisäksi osaa asiassa, että puisto on varsin vaihteleva maisemaltaan. On mäkiä ja laaksoja ja laaksojen pohjilla lampia.
Yhdellä korkealla mäellä on ikään kuin linnan rauniot. Mutta ei se kuitenkaan ole asumuksen jäännös vaan se on eräänlainen toteutumattomien unelmien raunio.
Tarinan mukaan mahtavat kivijärkälemuurit muistuttavat haaveesta, jonka mukaan paikalle piti tulla ihmeellinen ruusutarha. Sinne piti koottaman kaikenmaailman ruusulajikkeita, kivimuurien sisälle suojaan. *Mutta ruusuihin varatut rahat menivät erään suvun jäsenen hurvitteluihin ja pelivelkoihin.
Näin kertoo tarina, mutta niin tai näin, mahtipontisen linnan kivijalka tai ruusutarha, joka tapauksessa se on yhä keskeneräinen, vaan tarvitseeko kaiken maailmassa valmiiksi tullakaan.
*Siinä samassa, pelin huumassa meni muuten muuan, sen suvun kuuluisa kartanokin pelivelkoina.
Eli jo ammoisna aikoina on tuo pelaaminen joiltakin jotenkin riistäytynyt käsistä. Tuo toteutumattomien unelmien raunio puhutteli.
Muurien sisälle on rakennettu eräänlainen näyttely.
Niissä raunioissa voisi piipahtaa uudestaankin.
Voi kuvitella itsensä pitkässä ja raskaassa tumman viininpunaisessa, sinisessä tahi sammalenvihreässä samettipuvussa, hiukset päälaelle kiharoiksi koottuna, vaeltamassa kivimuurin sisällä, istumassa kaihoisana penkillä, ruusunoksa käsissä, balladia hyräilemässä...
Tämä sammakkoprinssi seisoskeli
puistossa yhden lammen rannassa.
Joku oli heittänyt sen pitelemään
kaalinlehteä muistuttavaan
vesialtaaseen 20 cnt...
Mitä lie olikaan toivonut...
Onkohan toiveensa toteutunut?
* PS: Se kuuluisa,
pelivelkoina menetetty kartano + 11 hehtaaria maata,
oli viimeksi myytävänä v:2009...
PS2: Jotkut kuvista aukeavat klikkaamalla. =)
.
