Viikonlopuksi oli varattuna muutama napakymppikääretorttu.
(Niissä ei ole niin järkyttävästi lisäaineita kuin niissä vuosia säilyvissä.)
-Tämä siis selitykseksi siihen, miksi en tehnyt niitä itse.
En jaksanut.
Kaksi viikkoa purkamista, pakkaamista ja siivoilemista ei houkutellut vielä kokkailemaan kesäkakkua kermalla ja mansikoilla mahdollisille vieraille. Oli varuilla edes pikaleivosainekset, kerman kera.
No, kun ei kukaan saapunutkaan, niin nuoriso söi tortut pois.
Se perinteinen, kesäinen mansikkakakku on siis vielä tehtävä.
Vaikka sitten loppukuusta, elleivät mansikoiden hinnat ole
kohonneet mansikoista kultaan.
Voi Suonenjokilaisparkoja.
Onni onnettomuudessa on, etten voi säilöä jenkkikaapin
pakastimen kuuden jätskipaketin kokoiseen lokeroon
paljoakaan. Ei tule turhaan houkutustakaan.
(Oikeasti yhdelle hengelle suunniteltua)
jääkaappiamme valloittaa Siskon joululahja-
yllätys Miihkalille. Tynnyrillinen herkkukurkkuja.
Pakattuina tosin lasipurkkeihin.
Tai siis se lopputynnyrillinen, mitä puolen
vuoden aikana olemme saaneet syötyä. =)
Olivat joskus pojan herkkua.
Poika on luvannut ennen ensi joulua kehua tädilleen
ennemmin vaikka mansikkahilloa. =)
.
