Asterien aika

.•♥•.¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸..•♥•. 

Vaaleanpunaisia Callistephus chinensis, 

kiinanastereita.

Tummanpunaisia kiinanastereita. 

-Ja keltaisia yksilöitä. 

Onneksi piha ei ole ihan täysin tyhjä jo kukkasista. 

Näiden siemeniä toi Hani keväällä joka väriä yhden pussin Virosta työmatkaltaan. 

Laitoin siemenet yksivuotisten kesäkukkien kanssa 

samaan aikaan toukokuun alussa suoraan kukkapenkkiin. 

Ne ovat hiukan hitaita ja siispä ne ovat nyt vasta kukassa. 

 Toisaalta siis onneksi, koska kaikki muut ovat jo kukkineet. 

Mutta kannattaa kyllä esikasvattaa näitä ensin sisätiloissa. 

Mie vaan sain nämä käsiini niin myöhään että 

päätin testata ehtivätkö suoraan penkkiin kylvettyinä. 

Ehtivät ne. 

Pieni pakkasyökään ei ole niitä nujertanut. 

Toissayönä kun pakkasta oli jo toista astetta...

Sitä syysvuokkoa odottelen edelleen kukkivaksi... 

Kultapallo

.•♥•.¸¸.•♥•.✿.•♥•.¸¸.•♥•. 

Rudbeckia laciniata, "Goldball".

Kukka 

joka on 

nimensä 

mukainen... 

<3 

Valmistelua

Terassin koristelua...

Pakollista syyskukkien istutusta...

Leipomista...

Makujen testausta...

Kukkapottien hoitelua...

Kaikenlaista puuhaa
on ennen juhlia...

Kaaliruusu

.•♥•.¸¸. ✿¸¸.•♥•. 

Mielestäni kaali on kuin jättimäinen vihreä ruusu 

ja minähän pidän vihreistä ruusuista.

Yhä kovin kaipaa erästäkin ruusua... 

 Voihan se olla että kaalin kauneus on vain minun silmissäni 

kun olen näitä millimetrin kokoisista siemenistä asti kasvatellut 

ja kaikki vaiheensa aikuisuuteen nähnyt ja ihastellut...



Kukat ovat kuin lapsia
joille olet antanut vettä, ravintoa ja tilaa. 
Kaikki ne joskus palkitsevat hoitajansa
ihan vaan olemassaolollaan
ja pärjäävät aikanaan
omilla juurillaan.

Joskus tuulessa huojuttuaan
ne nojautuvat vielä sinuun
tukea saadaksen.

Ja siihenhän hoitaja on aina valmis
suojelemaan hentoja nuppusiaan.

-Una Reinman-  

  PS:

Lehtikaalia voi kuulemma pakastaa.
Se onkin tällaisille kellarittomille ainoa keino
säilöä...

Joten taidanpa kerätä satoni
ja pakastaa sen talven varalle... =)

Tai sitten en...
Tuli testattua muutamaan ruokaa lehtikaalia ja se ei sovellu oikein mihinkään...

Taidan syöttää ruusuiset lehtikaalini pupuille. =))))

Salaperäinen rautapallo

Hani keksi keväällä rautakaupassa tällaisen lintujen juomatelineen, 

joka on kiinnitetty paaluun, joka jäi ylimääräiseksi terassin rakentamisesta.

Se on meidän toteemipaalumme. =) 

Omintakeinen pihapatsaamme. 

Paalun päällä oleva rautapallo
löytyi vuosi sitten kun kaivoimme 

maata uuden pihamökkimme alta pois. 

Muutoin pyöreässä rautapallossa on jälki, 

jossa on ehkä ollut silmukka tms. 

Olemmekin päätelleet, että pallo on voinut olla 

aikoinaan nuohoojan kuula?

Tai sitten se kohta on vain jäänne rautapallon valusta? 

Vai onko se naisten/lasten kuula?

Joku palloa on kanuunankuulaksikin ehdotellut.

Mitä sinä arvelisit?

Sipulisatoa

Nostin keväällä kaikki vanhat tulppaanit pois penkeistään 

ja niitä tulikin monta astiallista. 

Kuivasin niitä varsineen kesän ajan pihamökissä. 

Tässä eräänä päivänä kävin läpi sipulit ja siivosin ne istutuskuntoon. 

Nyt sipulit odottavat paperipusseissaan uutta istutuspaikkaa, 

ja kanaverkkoa ympärilleen f-linnun varalta....

Täytyy todeta vielä, että vain tämä yksi uros-yksilö on 

tuhoajalintu... 

Muut f-linnut eivät onneksi 

ole päässeet kukkasipulien makuun.

Elokuvasta Leijonasydän: Jenni Vartiainen - Sivullinen (Official video)

Kaunis biisi, jos kuuntelee vain kappaletta eikä katso videota... =P

Vihreä hämärä

Eikö olekin suloinen punavalkokirjava lilja? 

Pieni pirteä väriläiskä pihassa, 

joka jo melkein ammottaa tyhjyyttään. 

Hektinen kesä pisti kaiken kukkimaan yhtaikaa. 

Puut kellastuvat ja lehtiä putoilee... 

Ruusunkiulukat antavat hiukan väriä siihen unettavaan vihreään 

hämärään joka nyt vallitsee kaikkialla.

Varpuset rakastavat piikkisiä pensaita. 

Mitä piikkisempi, sen parempi. 

 Piikkien suojassa on turvallista lörpötellä. 

Minä olen kaivanut jo auringonkukansiemenet esiin, 

koska tuntuu niin kovin syksyiseltä, 

ja pikkulinnut, 

-no nepäs ilahtuivat. 

Näytti siltä, 

että ne hymyilivät lintulaudalla. =)

Onneksi on näitä kaunopunahattuja. 

Ne ovat kookkaita ja komeita ja kukkivat luotettavasti 

oli sää mikä tahansa.

Ne ovat syksyn kukkasuosikkejani, 

syysvuokon ohella, jonka 

kukkimista jo kovin odottelen...

Yrtti-iiso

Yrtti-iiso eli anisiisoppi  
Agastache foeniculum.

Sain tämän kasvin siemeniä viime syksynä Huopalinnulta

vaihtokauppoina kaunopunahattujen siemenistä.

Kiitos vielä! =D 

Tämä yrtti siis kukkii ja kasvaa ihan ensimmäistä kesäänsä ikinä.

Hauska uusi tuttavuus onkin. =) 

Se maistuu ihan kuin tosi vahvalle sitruunamelissalle. 

Jostakin syystä sen lehdet (kuivuusko?) jäivät vaaleanvihreiksi 

eikä tummanvihreiksi niin kuin sen kuuluisi olla. 

Mutta kaunis joka tapauksessa eikä ole pelästynyt kylmiä öitäkään. 

Oi pelakuu

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•. ✿ .•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•.  

Vaaleanpunaiset Mårbackat, Veerat ja
melkein valkoiset prinssi Nikolait
sulassa sovussa keittiön ikkunalla. =) 

Näille pitää myös jutella

jotta ne jaksaisivat kukkia. =)

Prinssi Nikolai. 

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•. 

Ainakin toistaiseksi puhe on tehonnut. 
Toivon että kaikki olisivat kukassa
vielä 15 päivän päästäkin... =) 

Madeiran riippapelakuukin kukkii edelleen, parhaillaan 

viiden avonaisen kukan ja muutaman nupun voimin.

Luulen tosin, ettei se osaa suomea.

Lausunkin sille obrigada aina välillä... =) 

Tässä eräänä päivänä posti toi ihanan
pistokaslähetyksen 

Pelargonit Pohjolan puutarhassa

nimiseltä puutarhasivustolta... =) 

Se oli ihana yllätys. =) 

Kokonaista seitsemän uutta pelakuulajiketta, 

ja jokaikinen niin huolellisesti nimettynä! 





EDIT: 
Valitettavasti jokaikinen 
näistä postitse saapuineista pistokkaista 
kuoli talven aikana. =(
Itse aina otan pistokkaita pelakuista
keväällä, jolloin niiden hengissäpysyminen
on huomattavasti luultavampaa,
kuin syyspistokkaista.

Harmi kun nuo pohjolan pistokkaat menivät hukkaan...

.•♥•.¸¸.✿¸¸.•♥•.  

Omenien aikaan

•♥•.¸¸. ✿¸¸.•♥•. 

Valkeassa kuulaassa omenapuussa 

oli parikymmentä omenaa, joista karsin osan 

jättäen puuhun 11 omenaa kasvamaan.

Nekin tosin kovasti painoivat hentoja oksia kallelleen, 

koska tämä oli sen
 puun ensimmäinen omenasato.

Niinpä aikamme niitä ihailtuamme 

keräsin omenat hieman raakoina pois.

Syötäväksi ne ovat liian happamia
mutta niistä voi kyllä vaikka leipoa... 

OMENAKAKKU

125 g pehmeää voita

2 dl sokeria

2 tl kanelia

2 munaa

2 dl ranskankermaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

3 rkl vehnäjauhoja

3 rkl fariinisokeria

n 1 tl kanelia

3 rkl mantelijauhetta

2 isoa vihreää omenaa

(tai enemmän jos pieniä)

kuorittuina ja viipaloituina

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kaneli.
Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.
Lisää ranskankerma ja vehnäjauhot
joihin on sekoitettu leivinjauhe.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan 

jonka läpimitta n 23 cm.

Sekoita pinnalle tuleva muruseos laakeassa kulhossa.

Itse RAKASTAN kanelia joten laitoin sitä todellakin 

enemmän kuin ohjeessa neuvotaan. =D 

Ota erilleen osa muruseosta
ja pyörittele omenanviipaleet kulhon muruseoksessa.
Asettele omenanviipaleet kakun päälle mieleiseksesi kuvioksi.
Ripottele lopuksi erilleen ottamasi muruseos omenien ja kakun päälle.

Paista kakkua uunin keskitasossa 180 asteessa n 50 - 60 minuuttia.

Voit tarjota kakun haaleana kermavaahtonokareen

 tai vaniljajäätelön kera, 

kahvin tai teen kanssa tai jälkiruokana.

Tai koristele niin kuin mie tein:
valuta kakulle tomusokerikuorruteraitoja. =)


*************

Gluteeniton omenakakku: 

käytä taikinaan gluteenittomia jauhoja 3 ½ dl 

ja muruseokseen 3 rkl.