Omistatko tilkkutäkin?

Aina vain enemmän pihaa on vapaana
talven vaaleasta peitosta. Narulla kuivunut pyykki
tuoksuu tuulelle silloinkin kun petaat sileäksi huolella silitetyn
 lakanan petiisi, ja laitat puhtaan tyynyliinan tyynysi. Se tuoksu hymyillyttää
ja tuudittaa nukkujan onnelliseen uneen. Linnut laulelevat jo
päivisin ihanasti. Mustarastaskin on alkanut jälleen laulaa.
Lumikelloja, niitä syksyllä istuttamiani ihan
uusia, sen edellisen talven tuhoamien tilalle laittamiani, 
ei näy taaskaan missään. Ehkä piha söi ne
talvihorroksessaan, vahingossa.
Kuin karhu jonka piti nukkua, mutta
suupalan suun ulottuville sattuessa se
ei voi vastustaa herkkupalaa
vaan nielaisee sen silmät ummessa...

No mutta kuitenkin teemapäivissä on jälleen useita eri teemoja, 

mm Anna äidille ja isälle anteeksi, Suuren uhrauksen päivä,

Tilkkutäkkien päivä sekä Kiusallisten tilanteiden päivä. 

Erilaisten aiheidensa vuoksi korotin otsikkoon tilkkutäkit, 

koska tilkkutöissä on kaikenikäisiä innostavaa ikiaikaista lumoa.
Vai mitä sanoisit vaikkapa tilkkukissasta?