Onko se suomalaisuutta?

Onko kateus suomalaisuutta? 

Ei osata iloita muiden onnesta. 

Onko suomalaisuutta, 

kantaa vuosia kaunaa jostain

ja kun jollakulla olisi 
suuri onnellinen päivä,

tai herkkä ja kivulias hetki, 

 kaikki musta kauna kannetaan esiin 

raivoisan rumin sanoin, 

antaen sen tervan pietä kaiken, 

 myös ne kaikki hyvät hetket 
synkkään pysähtyneisyyteen? 

Onko suomalaisuutta

ajatella aina vain itseään. 

Onko sekin suomalaisuutta, 

vaikka miten monesti

pyydät anteeksi muinoin tekemiäsi 

ei anteeksiantoa heru 

vaan pelkkää virheidesi toistoa. 
- Ei osata paiskata kättä päälle 
ja aloittaa alusta. 

Onko se suomalaisuutta, 
ettei kuunnella toista? 
 Onko suurta inhimillisyyttä  

lyödä jo maassa sätkivää? 

Potkaista uudelleen ja uudelleen 

ettei se koskaan tokene tuosta? 
Onko fiksuutta seistä
seinäkukkasena muiden takana 
ja olla puolustamatta potkittua? 

Ja vielä yksi kysymys: 
Mitä saavutetaan kostolla? 

  Una Reinman

PS: 

Ulla Appelsin kirjoitti 

IS:ssa hyvän kolumnin.