Kevätkaihonkukan, Omphalodes verna
kuva on Maman puutarhasta mutta meilläkin on
kuva on Maman puutarhasta mutta meilläkin on
pieni pläntti tätä kukkaa, joka niin kovin
muistuttaa Älä unohda minua-kukkaa
elikkäs lemmikkiä.
♥
16.5.2012
Kevätkaihoa
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Joko ovat kukassa?
Ihanat kukkakuvat tuolla aikasemminkin.
Osaat kyllä niin hyvin kuvata.
Hanne ja Sylvi, kiitos. <3
Kukassa ovat. Miun pienet alut ovat vasta nuppusina, mutta Mamalla nämä kukkivat hivenen etelämpänä kuin mitä me asumme.
Lähetä kommentti