Poispuretun autiotalon
pihamaalla nukkuu hylätty puutarha
omassa hiljaisessa keväässään.
Laiminlyötynä ja niin unohdettuna
että ohikulkijalle tekee ihan kipeää katsella sitä.
Omenapuut täynnä jäkälää
ja kukkanuppuja.
Kenenkään kädet eivät ole hoitaneet
niitä vuosikymmeniin.
Vanhat perennat ovat karanneet
yli tontin rajojen jo kauan sitten.
Ne ovat valloittaneet itsenäisesti
melkein kaiken.
Itse ihanasta kolmen kuistin talosta
on jäljellä
vain kasa kivijalan kiviä...
Niin aika kulkee kulkuansa.
Mitä meistä jää jäljelle?
Joistakuista vain surullinen puutarha
ja kasa kiviä...
