Tänään on pyykkipäivä. Myin sen pesukoneeni pois ja olen nyt ottanut pyykkitupavuoron kerran per viikko, jotta saisin kodin vaatehuollon pidettyä kunnossa. Pyykkituvan pesukone on, jos mahdollista, pienempi, kuin se edellinen oma pesukoneemme. Tuvassa on tasan yksi pesukone. Piste. Ja vieressä tehoton kuivaushuone.
Ensimmäisellä pyykkitupakerralla, aamukahdeksasta alkaen, meni upeasti koko päivä pyykkiharrastuksen kanssa. Meillä oli siihen mennessä jo vuorellinen pyykkiä. Kaikki ne edelliskämpän verhot, petivaatteet, pyyhkeet yms...
Kone pesi koneellistaan noin tunnin, noin kymmenen koneellisen verran, ja pesun aikana tein jotain huushollissani ja taas palasin alakerroksiin pimeisiin sokkeloihin ja koneen kimppuun. Luukku auki ja pienet vaatteet mukaan ylös kämppään ja isommat tunkkaiseen kuivaushuoneeseen kuivumista yrittämään.
Iltakahdeksaan mennessä olin saanut vain kourallisen kuivia pyykkejä mukaani kuivaushuoneesta, joten jätin kaiken yöksi kuivumaan, ilman puhallinta, ja seuraavana aamuna kuuden maissa kävin hakemassa pyykit pois ja palautin huoltomiehelle pyykkituvan avaimen, joka sekin on oma haasteensa.
Pesutuvan vieressä, pitkän käytäväsokkelon vieressä olevassa huoltomiehen ovessa lukee että pesutuvan avain on palautettava määräaikana huoltomiehen oviluukusta, 30 euron sakkorangaistuksen uhalla. Mutta vain sen avaimen kanssa pääsee käytäväsokkelon ovesta ulos, koko siitä alakerroksesta, joka on itseasiassa viereisen talon maanalaista kerrosta.
Pyykkikori tai korit on ensin raijattava sen osittain pimeän käytäväsokkelon läpi autoparkkihalliin johtavalle ovelle, avattava sillä tietyllä avaimella palo-ovi, pyykkikorit jätettävä oven väliin ja juostava takaisin tiputtamaan se avain huoltomiehen postiluukusta. Sitten takaisin katsomaan, onko ovi ulos enää auki vai onko raskas palo-ovi sillä aikaa liiskannut päreiksi koko pyykkikorin ja kiskoutunut kiinni.
Jos hyvin käy, ovi on yhä auki pyykkien pitelemänä rakosellaan ja pääset jatkamaan matkaasi pyykkejä retuuttaen ohi maanalaisen autoparkkihallin ja jätehuoltopisteen, pääset toisen talon alle ja saat kammettua senkin raskaan palo-oven auki omilla avaimillasi ja pääset vihdoin käytävää pitkin hissiin, jolla pääset pyykkivuoresi kera kotiin.
Tämä on nyt kolmas pyykkitupavuoroni. Kolmas viikko täällä talossa. Nyt ei ole kauheasti pyykkiä. Vain miun ja Nunnukan vaatteita ja varapetivaatteet Maman mökkireissulta.
Tutkimusreissumme ovat osoittaneet, jotta myös tämän talon alakerroksissa on joskus muinoin ollut pesutupa, kuivaushuone ja jopa mankeli. Vaan eipä enää ole. Ovet on lukittu vanhanaikaisilla avaimilla ja nimikilvet rapsuteltu niistä ovista huomaamattomiksi, silti yhä himmeästi haamuina näkyvissä oleviksi. Tilat ovat varmaan jossain muussa käytössä? Mankeli olisi ollut kova sana meidän peti- ja liinavaatteillemme. Minä kun inhoan silittämistä, kun se käy niin omaan henkeeni, mutta se on tarpeellinen toimi astmaatikkotalouden petivaatteissa. Vaatteet on saatava mahdollisimman pölyttömiksi. Niin kuin koko asunto.
Kuva Vääksystä, Lauran kaupasta
9 kommenttia:
Voi sinua, aika rankka pyykkitupa! Miksei niitä laiteta ajanmukaisiksi! Mä raahaan pyykkiä autolla kotikotiin ja käyn täällä pesemässä pyykkituvassa kun oon pitemmän aikaa. Kone on pienempi kuin meillä kotona ja ihan paska. Kuukauden välein se on rikki, koska ei kestä tuollaista käyttämistä. Pitäis olla laitoskone, mutta tuo on tuommonen tavallinen, joka menee usein rikki mun pyykkivuorolla. Ei laske vesiä, ei pese loppuun ei linkoa, sitten eikun korjaamaan. Jipii. Mankeli on täällä, en vain saanut sillä sileitä liinavaatteita. Ilm. jo kuivat pussilakanat pitää kostuttaa.
Hansu =)
Taitavat joka paikassa nuo pesutuvat olla samanmoisia.
Tämän koneen pienuutta miekin ihmettelin, koska isolla pyykillä menee sitten kauan...
Joskus ekassa asuinpaikassani oli jopa kuivausrumpu...
Voi niitä aikoja.
Mutta ompahan jotain vaihtelua päiviin.
= Pyykkitupa! ;D
Entisaikaan ei ollut omia koneita ja siksi pesutuvat olivat tärkeitä taloyhtiöissä. Sitten tuli jokaiseen kotiin oma pesukone ja taloyhtiöiden pesutuvat jätettiin hunningolle. Ei niille välitetä tehdä mitään osaketaloissa; kun kaikillahan jo on pesukone omassa asunnossaan! Tai ainakin hallituksen jäsenillä.
Vuokrataloissa on yleensä hyvät koneet ja ne pidetään kunnossa (jollei ikävät asukkaat käytä niitä väärin ja riko).
Suositeltavaa olisikin käyttää pesutupaa ja kuivaushuoneita/-koneita, koska näin ei pienet tiiviit asunnot kärsi kosteus- ja homevaurioita. Vaan asukkaat eivät ymmärrä asiaa.
Volkkis. =)
Juu, täälläkin kannattaa käyttää pyykkitupaa,
koska lattiat alkavat muuten kuoriutua pois.
Paitsi jos ois sellai kuivaava pesukone/pesutorni omasta takaa...
*pitääkii taas lotota*
Tässä kämpässä myrkytetään ötököitä huomenna...
Että toimintaa riittää. =)
luin pesutupatarinaasi, ja niin mieleeni tulivat omat tupavuorot - niin lapsena kuin hiukan vanhempanakin.
Niissä sinällään oli sitä jotain, ihan oikeaa pyykkäämisen meininkiä. Nythän vain siinä sivumennen nakataan koneeseen pyykit (siis meillä, kun on se pyykkikone ja rumpu) - eikä varsinaista pyykkipäivää ole.
Lapsuudesta puhtaiden pyykkien tuoksut, mankeloinnit ikivanhalla koko huoneen kokoisella mankelilla, kellarin pelottavat mutkat ja kulmaukset.
Nuoruudessa kävimme asuintoverin kanssa pyykillä tuvassa harvakseltaan - ja silloin sitä pyykkiä riitti, niinkuin sinulla, koko päiväksi. Ehkä silloin ei vaateta käytetty vain yhtä kertaa, se saattoi olla jopa kaksikin kertaa päällä.
Erään kämppäkaverini muistan, joka pesi pyykkiä joka päivä. Olin itse hankkinut pienen pyykinpesukoneen asuntoomme - enkä koskaan itse voinut pestä pyykkiä koska kämppis pesi jatkuvasti. Nyt hymyilyttää, silloin ehkä ei.
- juu, ja vielä näistä ötäköistä. Siinä asunnossa, jossa kämppis pesi pyykkiä aamua ja iltaa, meilläkin oli ötököitä. Turkiskuoriaisia. yök.
Niiden kuoria oli ylt'ympäriinsä ja villaiset vaatteet reikäisiä. Niistä ei päässyt eroon, koko taloyhtiö olisi pitänyt myrkyttää - ja sitähän ei tietenkään tehty.
Onnea myrkytykseen - ja toivottavasti hyviä tuloksia myös.
Riitta Helinä =)
Niinpäs. Siinä tuntee oikeesti tehneensä jotakin kun joka rättiä pitää kuljettaa edestakasin ja monta kertaa pyykkipäivänä.
Mutta ei se mun vanha iso kone ois mahtunut oikeasti tänne pikku kylppäriin...
Mie inhoan ötököitä!
Jo kertaalleen osuimme muutama vuosi sitten ötökkätaloon ja ne söivät reikiä vaatteisiimme ennen kuin huomasimmekaan. =(
Ei oo kivaa kun niihin vähäisinkiin vaatteisiin tulee reikiä.
Oikeasti koko talo pitäisi myrkyttää mutta se varmaan maksaisi liikaa.
Kun soitin ötököistä isännöitsijälle, se kuunteli hetken ja tokaisi:
-Mikä oli osoite?
-Nimi?
-Puhelinnumero?
Ja sanoi soittavansa tuholaistorjujalle.
Eli se oli varmaan ihan tuttu havainto. Ötökät...
Jo on Hallatar,
Mutta sisäinen ääneni sanoo edelleen että kaikki on silti menossa parhain päin.Ehkäpä voisit jostain saada pienen kotiin mahtuvan päältäladattavan koneen...Kierrätyskeskus ? Meiltä hajosi aikoinaan pesukone ja pesin 2 vuotta pyykkiä ammeessa,kun ei ole pesutupaa.Sormet olivat joka ilta ihan ryppyiset, mutta mieli siinä karastui..
Meillä on tietokone reistaillut jonkun Microsoftin päivityksen vuoksi joten olen viimeisen viikon aikana päässyt 2 kertaa koneelle teknisen tuen avulla, mutta tänään sanoivat ettei tälläistä apua kannata enää pyytää,koska ei kuulu heille...!!!
Laitoin sullekin hevosen kengän blogiini ja toivottavasti olemme kulkemassa kohti valoisempia aikoja vaikka kesä onkin jo puolitiessä
Voi Melita!
Tulen ihan surulliseksi kun ajattelen siun ryppyisiä pieniä sormiasi!
Tietsikka on tärkeä asia!
Ilman sitä mekään emme olisi koskaan tutustuneet!
Toivottavasti siun netti pian taas toimii kunnolla.
Ehkä poika auttaa kun saapuu lomille?
Ja kiitos hevosenkengästä! =)
Laitan sen sivupalkkiini.
Jospa se toisi tosiaan onnea,
myös sen antajalle. =)
Kiitos. =)
Lähetä kommentti