Nappasin Arleenalta kylässä käydessäni
mukaani Melitan vinkistä Halausrunoketjun
pään, joka aloitti Unelmainen.
Päätin itsekin kantaa vanhan runoni kekoon.
Halaus
Kukapa ei halausta kaipaisi?
Kukapa ei siitä voimaa saisi?
Kaikki
-jotkut aivan salaa-
kaipaavat
Sitä
tunnetta elintärkeää
Ihon puristusta
Ihan kevyttä
-Una Reinman-
Halauksia ei koskaan ole maailmassa liikaa.
Vai onko olemassa joku, joka inhoaa haleja? =)
Erityishalauksen, ihan varovaisen, lähetän tänään Tarjuskalle.
.
8 kommenttia:
Salainen halaushalu kutittaa kovin. Joskus se patoutuu niin että toinen melkein rutistuu :)
Näin on,
Unelmainen! =D
Tiedän tuon tunteen!
Kiitos hallatar runostasi. Se on iloisen onnellinen ja huomioiva halaus - runona.
Kiitos Arleena. =)
Halaus oli taikasana
ja oli mukana. =)
Nyt vähän väsy kylläkin ja taidan mennä nukkumaan.
mutta halataa huomenna...
Ja minä lähetän Hallattarelle täältä haliruttauksen
*haliruttaus*
:-) !
T: S.
Kiitos Ässäseni. =)))
Samoin mie siulle.
On jo perjantai ja viikonloppu häämöttää... =)
Jaksuja!
Halaamiseen, läheisyyteen ja kosketukseenkin täytyy opetella.
Tai ainakin siihen että laskee toisen niin lähelle.
Halaus ja puhallus "mosaiikkisormille"!
Kiitos MK =D
On se noinkin.
Mie yleensä halaan spontaanisti
vaikka tyttöpuolisia ystäviäni
tai jotakuta muuta, joka näyttää olevan halauksen tarpeessa. =)
Tai lapsiani.
Tai rakastani.
Usein äitäni.
Veljeäni.
Tuttavaa, jonka näkee vuosien jälkeen...
Lista on ihan mukavan pitkä.
Mutta näen kyllä,
jos jollakin on olemassa
se erityinen näkymätön raja,
jonka yli he eivät ihmisten toivoisi astuvan.
Koska itselläni on myös tuttavaihmisiä,
joiden en haluaisi koskettavan tai halailevan.
Ylittävän lainkaan sitä tiettyä reviirirajaa.
Lähetä kommentti