Sinisiä hetkiä

Sininen hetki voi olla vaikka se ikioma hetkinen 

keskellä päivää kun sinulla on aikaa ihan itsellesi... 

Sininen on taivas, 

sininen on mukini mun... 

Joutsenet ja järvi... 

sinivalkoista, kuin äiti-Suomi. 

Valoa sinisessä hetkessä. 

Vuosi sitten syntynyt suolainen lyhty 

on vielä ihan ok. Siihen voi laittaa hieman 

lisää merisuolaa ja tilkan vettä ja suola korjaa 

lyhtyyn mahdollisesti tulleet koloset. 

On terveellistä hengittää suolaa, 

jota leviää ilmaan 

kun suolalyhdyssä polttaa tuikkua. 

Maistoimme Hanin kanssa 

Fazerin uutta Winter-suklaata, 

mutta ei me kumpikaan pidetty tästä. 

Parasta on pelkkä Fazerin sininen. 

Tai se, jossa on mukana 

KOKONAISIA hasselpähkinöitä. 

Omnomn! 

Tässäkin oli jotain sinistä... 

Ne hetket ovat aina täydellisiä 

ja tosi sinisiä, kun pääsee matkustamaan jonnekin 

toiseen maahan ja aivan uuteen maailmaan... 

Jos olet rikas, voit lentää 

sinivalkoisin siivin... 

Unetkin voivat olla sinisiä. 

Tässä varsinaisen wow-sininen hetkinen.

Oman maamme pääkaupunkikin 

voi olla oivaltava reissupaikka.  

Onko tässä sininen hetki? 

Tai sitten se olisi vaan palelureissu sillä ainakin 

minä vilukissa aina palelen Helsingissä... 

Brrrrrr.... 

Mutta onko mitään sinisempää, 

kuin metsästä itse poimitut tummansiniset mustikat, 

sinisessä piirakkavuoassa, sinisessä piirakassa? =) 

Mustikkapiirakka on jotenkin tosi suomalaista 

ja suloista... <3 

Viimeinen orvokki

Orvokki kestää ihmeen hyvin pakkasta. 

Kukkapenkistä tuhoutuivat jo kehäkukat, loput vasta 

kukkaan puhjenneet kosmoskukat sekä äitienpäiväruusu. 

Mutta terassilla kukkii yhä edelleen ruukussa tämä 

orvokkikavalkadi, jossa muutama erivärinen 

kukka sulassa sovussa keskenään kisaa siitä 

kuka kestää pisimpään 

kukassa... 

Vaikka pakkasyön jälkeen orvokki näyttäisi nääntyneeltä,
älä säikähdä, se herää eloon kun päivä lämpenee tai
jopa aurinko paistaa. Orvokkien voi nähdä kurkistelevan
kauniissa kukassa vielä jopa lumihangen alta...

Tämä yksilö kukki heleästi 1.1.2014.

Minäkin siirrän ihan kohta nämä orvokit kukkapenkkiin
talveksi, jossa ne saattavat jopa keväällä
jälleen lähteä kasvamaan. 

Orvokkien siemenet olen tietenkin tallettanut
jo kuivumaan ensi kevättä varten. =)

Haaste ja palkinto

 

Lapsuudenkotipihan jättivaahteran alla 

kulkee polku mielessäni tuttuna

Ennen kuin reitti oli lumesta sekaisin 

sitä pitkin saattoi vaellella

Kotoa suureen maailmaan oikaista

Ojan yli kulkeva puusilta kopisi kumeasti

jääden haaveeksi ikuiseksi
omasta sillasta jonnekin ja takaisin  

Silmieni harmaudessa 
on aina kaipausta 

veden ääreen liplatukseen

Aikuisenakin voin muistaa sen 

loiskahdusäänen

Miten järven pohja olikaan musta

Miten litteästä kivestä tulikaan 

katoavia rinkuloita vedenpintaan 

Talvipakkasten puraisun

tunnen yhä poskien kuumotuksena

Koulun hiihtokisojen jälkeen ruokalassa 
joimme kieli palaneena

 teräsmukista tulikuumaa sekamehua

Kotona oli muki samanmoinen

Äiti käytti sitä mittana keittäessään

pikkuveljelle aamupuuroa 

Tuulispää istuu usein mukanani

keinuen korvarenkaissani

tuo henkilökohtainen assistenttini

Pyörällä huristellessani

kiljuu nauraen korvaani

muistutellen tuhansista suunnitelmistani 
heitellen ohikulkijoille lentosuukkoja 
joita he eivät ehdi huomata

Aurinko on purrut niin monesti ihoa

nenänpäästäkin kipeästi nipistellen

joten palloa tulista yhä pakenen

varjoissa mielummin kuljen  

Sen sijaan kuuta

öisin kaihoisasti kauankin ihailen  
Tähtiä takapihalla tuijottelen 
kaakaota hörppien 

Kesä viiltävän hektinen
kuultaa läpi vuoden 
miltei kaikissa lauseissani 

alati kaipuuna puheissani

Leukanivelet hellinä muistan maistelleeni
 suvea, simaa ja salmiakkia

Ruusuja nirvanaan asti nuuskutelleeni

Poimineeni satoja kukkia

Kuin ahvenvita kesälämpöisen järven

kietoutuvat hiukset iltaisin harteilleni

Takkaloimun punaamina

valkoapilan tuoksuisina

nojatessani armaan käsivarteen

timoteikulmiani nostellen 

Menneisyyden haamuja olkapäiltäni 

surumielisesti pois pyyhkien 

-Una Reinman-

Sain blogihaasteen mielenkiintoisine kysymyksineen Leila Kastellillta Metsätontun Ruusutarha-blogista, kiitos Leila, ja niihin tällä edellä olevalla, ihan väkisin runomittaan syntyneellä postauksellani koetin vastata. Tällaisia olivat Leilan kysymykset: 

1. Mikä maisema lepää sinun otsallasi, ehkä se minkä ajattelet olevan myös mielimaisemaasi.

2. Mikä kuva on silmäsi iiriksessä? Mitä mielelläsi katselet?

3. Mikä lepää poskipäilläsi, poskillasi?

4. Mikä/kuka kuiskuttelee korvaasi, ehkä istuu korvalehdelläsi?

5. Mikä kuva nenäsi päässä?

6, Mikä lause, asia, huulillasi?

7. Mitä kuvaa leukasi tahto?

8. Mitä on kaulallasi?

9. Entä hiukset, mistä ne ovat tehty?

10. Entä kulmakarvasi?

11. Kuka/mikä istuu olkapäälläsi ja onko se painava vai kevyt?   

Sain myös oheisen palkinnon.  

 Tunnustushaasteen säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkitä hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkitä oma postauksesi heille, 
jotta he tietävät mistä on kyse.  

Tässä minun kysymykseni Sinulle: 

 

1. Oletko onnellinen? 

2. Kuka oli lapsuudensankarisi? 

3. Mistä et luovu mistään hinnasta?

4. Ovatko kaikki haaveesi toteutuneet?

5. Miten olet ajatellut viettää ensi kesän? 

6. Lempipuusi? 

7. Mieliaskareesi?

8. Salainen paheesi?

9. Pitkä vai lyhyt?

10. Kylmä vai kuuma?

11. Kuka tietää lisäksesi kaikki/jonkun tunnussanasi? 

Seuraavat haastan ja palkitsen tunnustuksella mukaan:  

Anna Amnellin, Blogisisko-blogista
Satu Tannisen, Naisen silmin blogista

Pirjo W:n blogista Virtuaali Moleskine 
Mallan, Picha moja kwa siku moja-blogista,

Henrietan blogista Homesick

Mymskän, Toisaalta ja toisaalta-blogista

Inkabellan

Ritan, Kieltenopen blogista

Tarjan, Kesän taikaa-blogista

Aimariin, Kuvakirjeitä Karsikonperältä-blogista sekä Hitusen  

PS: Huomasin jossakin vaiheessa, laittaneeni kysymykset pääasiassa sellaisille bloggaajille joiden kanssa olen myös fb-ystävä. =)))

Nämä minun kysymykseni saa kylä napsaista mukaansa 

myös ihan kuka vaan niihin haluaisi vastailla.  =)

 

Ensimmäinen pakkasyö

Pihalla oli aamulla pakastemansikoita.

Nämä keväällä istutetut mansikat

innostuivat tekemään satoa vasta

näin myöhään.

Se oli nyt, viime yönä, syksyn ensimmäinen pakkanen. 

Aamulla Hanin auto oli jäässä, samoin nurmikko,

Valamonruusujen kiulukat, loput kukat sekä mansikat.

Esimakua tulevasta... 

Ruokintalaudalla on ihanaa seurata kaikkia luonnoneläviä.
Laudan saa kaivaa jo esille mutta se täytyy
muistaa pitää sitten täynnä ruokaa koko talven.

Lappiinhan jo uhattiin ensilunta?
Joskus meille Etelä-Suomeenkin on satanut
lokakuussa jo lunta, niin kuin tässä alimmassa,
vuoden 2013 kuvassakin.  

Keltainen lokakuu

Muutama vuosi sitten reissulta siemeninä keräämieni 

kehäkukkien lapsenlapsia kukki kukkapenkissä sitten
kun muut kukat jo menivät haukotellen talviunillensa,

hektiseen kesäänsä väsyneinä. 

Oravan keväällä touhukkaana kukkapenkkiin istuttamat linnunruuat 

alkoivat kukkia siellä täällä pienen pienin sievin auringonkukin. 

Enhän minä raaskinut pikkuapulaisen istuttamia kukkia 

pois nyhtää, kesällä kukkapenkkiä kitkiessäni. 

Mahtuihan siihen penkkiin ihan hyvin 

meidän molempien istutukset... =) 

Ruska lensi tiehensä

Ertäänä aamuna, ihan salaa ja yhtäkkiä oli tienoo tosi värikäs.
Oli punaista lehteä, keltaista puuta ja oranssia pensasta.

Tosin kaikki ne hullaannuttavan komeat ruskavärit katosivat hetkessä
perjantain kovassa Valio-myräkässä,
miltei yhtä nopeasti kuin olivat saapuneetkin.

Joka ei värikkäitä lehtiä silloin ehtinyt huomata,

niin häneltä ne jäivätkin kokonaan näkemättä. 
Ne kaikkein kauneimmat lehdet katosivat.

Ruska tuli ja meni, 

ja lensi tiehensä.

Jotkut sitkeät pensaat ja puut
nököttävät kyllä yhä vihreinä paikoillaan,
kuin uhmaten, niin kuin sinäkin varmasti olet huomanut.
Nekin antavat kyllä syksylle
muutakin kuin pikkusormensa,
kunhan ensimmäiset pakkasyöt saapuvat.
Sitten viimeistään sinnikäidenkin lehdet tippuvat.

Kuunlijojen lehdet haaltuvat 

muuttuen läpinäkyviksi,
ennen kuin ruskettuvat nahkamaisiksi riekaleiksi,
jotka komposti muuntaa maaksi... 

Viimeinen liljankukka 

terassin kukkapenkissä 

vilkuttaa kesälle hyvästejä.

Lokakuun ensimmäinen viikonloppu

♥ 

Minun korvapuustini ja muut pullani ovat 
eri näköisiä kuin muiden, koska en tykkää siitä 
kovasta, palasokerista lohkotusta raesokerista 
vaan suosin hienoa kidesokeria. 
Se on niin lempeää... 


Sunnuntaina on Kansallinen korvapuustipäivä,
mutta saa siihen ottaa varaslähdön jo tänään! 
Mikä sen ihanampaa, kuin uunituore kanelipulla,
jonka täydellisillä muodoilla ei ole väliä,
koska korvapuustien maailmassa 
vain luonne eli maku ratkaisee! 

 Ulkona on jo aika kylmä, ja tekee mieli leipoa
häärätä ja kokata keittiössä enemmän, kuin kesäaikaan.

Lämmin keittiö 
on viileällä säällä 
talon houkuttelevin paikka. 


Sitäpaitsi Murusia on tulossa käymään,
ja tiedän heidän rakastaneen aina leivonnaisiani,
luokkakavereitaan myöten...



♥ 

 Korvapuustien kanssa 
maistuu aina 
kuppi kuumaa kaakaota.  
♥ 

...kermavaahdon ja kanelin kera.

Lokakuussa villasukat tietenkin on joka päivä jo jalassa 

lämmittämässä, ainakin täällä Pikkutalossa
ja sohvaan istahtaessani on käsissäni useinmiten
 jokin neulos josta tulee jollekulle jotakin... 

Koti on ♥ 

Lämpöä väreistä

Mamani syntymäpäivät olivat viime viikonloppuna pienellä porukalla. Juhlimme hyvän ruuan ja paljon naurun kera äitiäni hänen kauniissa puutarhassaan. Onneksi sääkin oli myötä ja päivä oli todella kaunis, kuulas, kuin kesän viimeinen.

Minäkin sain niissä juhlissa Pikkusiskoni sitoman ihanan kimpun, miltein samanlaisen kuin hän teki Mamallemme. Kimppu on voimaannuttava, leiskuvan punaisine ruusuineen ja muine kaikenlaisine ihanine kukkineen ja ruusunkiulukoineen.

Siskolla pitäisi oikeasti olla kukkakauppa. Jo lapsena leikimme kukkakauppaleikkiä sisarusteni kanssa. Keräsimme tienpientareilta kukkia ja Pikkusisko toimi myyjättärenä. Mama tietenkin osti aina kukkia siitä kukkakaupasta. =)

Maman mökkipihassa

omenapuiden alla

kesäkeittiökatoksessa

oli ihana syystunnelma... 

Kuvia reissuilta



Anonyymit papukaijat, Barcelona 2015.

Kun ulkona on kurja ilma ja olo on flunssainen, iskee kaukokaipuu. Kurkistelin vanhoja reissukuviani ja päättelin mieluiten kuvaavani kukkia ja eläimiä sekä patsaita, taloja ja maisemia.  Yleensä välttelen kuvaamasta ihmisiä, koska en itsekään haluaisi päätyä tietämättäni jonkun kuvaamana nettiin...

Saarenmaan villit unikot.

Kissa Saarenmaalta.

Sinisarja Madeiralta 2014.

Pasuunakukka hotellin pihalla, kevät 2014 Madeira.

Kamelian kukka, Monten puutarha, Madeira 2014.

Orkidea, Monten puutarha, Madeira 2014.

Monten puutarhan eräs patsas Madeiralla 2014.

Kuvat ovat loistavia muistoja... 

Katukuvassa Funchal, Madeira, 2014.

 Näkyy näissäkin ihmisistä vähän,
mutta toivottavasti kuvat eivät ole kovin tunnistettavia. 

Barcelona, kevät 2015.

Parc de la Ciutadella, Barcelona, kevät 2015.

Tibidabo, Barcelona, kevät 2015.

Punasarja eli kliivia, Barcelona, kevät 2015.

Kattohaikaroita, Turba, Viro.

Ihana talo, Mallorca, syksy 2010.

Välimeren rantaa, Mallorca, syksy 2010.

Haapsalun piispanlinna, Viro, 2013.

Villi hortensia levadan varrella, Madeira 2014.

Riikinkukko, Monten puutarha, Madeira, 2014.

Jokin haukka Madeiralla 2014.

Fatiman Neitsyt Maria, Madeira, 2014.

Mallorca, syksy 2010, hotellin ravintola. 

Mitä Sinä kuvaat mieluiten?