Gordoban eläinpuisto

Iltapäivä oli 

- kuten kuvista näyy -

sangen elämyksellinen. 

Olinkin viimeksi ollut 
eläintarhassa nelivuotiaana. =) 

Paras eläinkokemus oli jaguaari. 

Se tuli lasin taa kun painoin kämmeneni lasiin. 

Se ikäänkuin puski kättäni kuin kissa. 

Emo ja pentu leikkivät.

Naakka väisti isoa karhua viime tingassa...

Tämä nalle vaan nukkui...

Isolle possulle maistui uni...

Pienemmät possut olivat hyvin nälkäisiä. 

Tämä haukka koetti etsiä pakokeinoa...

Seeprojen raitoja rivissä...

Bambien palloja...

Voinks mää nojata suhun? 

Oisko tää emu? 

Ja tää ois strutsi? 

Mangustit olivat tosi säikkyjä.

Kohtalokkaan värinen joutsen. 

Ii-ha-haa! 

Tämän luota kannatti siirtyä kauas 
ennen kuin se sylkäisee. 

Olin lapsena sanonut 
flamingoja nähdessäni äidille: 
-Katso äiti! 
Noilla linnuilla on vaan yksi jalka!"

Mikä siinä olikin mutta minun
lähinnä kävi sääliksi näitä eläimiä...
Yksinäinen norsu vain seisoi apaattisena,
tutkien ikiomaa läjäänsä, susi vaelsi
rauhattomana tarhassaan niin etten saanut siitä
edes kuvaa, mangustit kurkkivat ikkunoistaan
missä ne ihmiset ovat joita ne pakoilivat,
emuilla ja strutseilla oli kaljuja läikkiä
höyhenpuvuissaan, jaguaari kärsi
yksinäisyydestä jne...

Ainoa onnellinen taisi olla
tuo iso musta sika.
Se vaan nukkui.
Oli se välillä syönytkin.