Ensimmäisen kerran ihmisten tiedetään ylittäneen merialueita veneellä, kun austronesialaiset saapuivat Tyynenmeren
saarille 4000 eaa.-2500 eaa. He levittäytyivät myös Intian valtamerelle. Heistä polveutuvat polynesialaiset
löysivät Havaijin 400 jaa., Uuden-Seelannin 1200-luvulla ja Chathamsaaret 1500-luvulla.
Tänään on Maailman merenkulkupäivä
Vesikauhu, raivotauti, lat. rabies ja kreikaksi lyssa tai hydrofobia) on virusinfektio, joka johtaa aivotulehdukseen. Rokottamattomilla ihmisillä vesikauhu johtaa
lähes varmasti kuolemaan, ellei virukselle altistunut henkilö saa rokotusta ennen oireiden puhkeamista.
Nimensä vesikauhu on saanut siitä, että jokainen yritys juoda vettä tai muuta nestettä aiheuttaa nielun lihaksissa erittäin kivuliaan kouristuksen.
Tähän on syynä nielun lihashermoston lamaantuminen, jonka takia
nestemäinen ravinto voi joutua henkitorveen ja synnyttää voimakkaan
oksennusrefleksin. Myös syljen nieleminen käy mahdottomaksi, mistä
johtuu raivotautisille koirille tyypillinen "vaahtosuu".
Jos
taudinkulkua ei estetä rokottamisella heti pureman jälkeen, kuolema on
melkein varma jonkin ajan kuluessa oireiden alkamisesta. Tuoreet
tutkimukset osoittavat, että pieni, mutta merkittävä osuus vesikauhuun
sairastuneista selviää taudista.
Vesikauhu on
yksi maailman pelätyimpiä ja vaikeimpia sairauksia. Ennen oireiden
puhkeamista tauti voidaan estää rokotteilla ja seerumeilla. Jo
puhjenneesta vesikauhusta parantuminen on hyvin harvinaista
ilman rokotusta.
Vesikauhun itämisaika
vaihtelee muutamasta päivästä kuukausiin – aikaan vaikuttaa
merkittävästi se, kuinka lähellä aivoja puremakohta on.
Vesikauhu siirtyy ihmiseen sairaan eläimen pureman välityksellä.
Myös muu kontakti sairaan eläimen sylkeen aiheuttaa tautiriskin, koska
virus voi esimerkiksi joutua ihmisen elimistöön silmien limakalvojen
kautta eläimen nuollessa ihmisen kasvoja.
Koirat, kissat, hevoset, ketut ja lepakot sekä muiden muassa näätäeläimet voivat sairastua ja näin levittää tautia. Jyrsijät
eivät kuitenkaan korkeamman ruumiinlämpönsä takia ole yhtä herkkiä
raivotautivirukselle. Tyypillisimmin virus leviää lihansyöjäeläimissä,
mutta myös hevoset ja naudat voivat saada tartunnan.
Raivotautisen
eläimen syljessä elävä virus pääsee pureman synnyttämästä haavasta
ihmisen vereen. Virus kulkeutuu uhrin hermoja pitkin aivoihin
Aivoihin ehtineen viruksen aiheuttamat oireet ovat lihasjäykkyys,
kouristelut, ärtyvyys, tajunnan häiriöt ja raivonpuuskat. Tavallisimmin
vesikauhu mielletään nimenomaan raivoisuutena, mutta hermoston
lamaantuminen voi johtaa myös apaattiseen, passiiviseen tilaan.
Vesikauhurokotteen kehittäminen oli modernin tieteen suuria
sankaritarinoita. Rokotteen kehitti 1880-luvun alkupuolella ranskalainen
tiedemies Louis Pasteur.
Vesikauhu on melko yleinen tauti monissa kehitysmaissa. Alueilla, joilla hygienia on huono, lääkintäpalvelut kaukana ja paljon
eläimiä irrallaan, vesikauhu on nykyäänkin melko merkittävä
kuolinsyy.
Kuolemaan johtavia vesikauhutapauksia esiintyy vuosittain
noin 50 000–100 000, erityisesti Aasiassa ja Afrikassa, ja ehkäisevää
hoitoa annetaan noin 10 miljoonalle ihmiselle vuosittain.