17.9.2018

Kotiseutua syyskuunäkymin







Hevosten jäljiltä on laitumelle 
jäänyt jotakin naakkoja kiinnostavaa... 





Nastolan kirkon kellotapuli 
Kukkasjärveltä katsottuna. 




Kukkasjärven idylliä. 











Kiusasin Hania, että oisko tuossa 
meidän seuraava projekti? 
Ei kuulemma... =D




Pitääkin keväällä taas hakea hevonhyvää 
kasveille. Tän keväänä unohtui... 




Valkoinen pelto. 
Luulen tässä kasvavan tattaria 
mutta korjaa jos olen väärässä. 







Tämä näkymä sijaitsee, 
ei niin kovin kaukana 
- ainakaan linnuntietä -
meistä. =) 


Ai niin nyt muistankin: 
tänään alkaa muistiviikko! 





2 kommenttia:

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kaunis kotiseutu♥
Kummallisia nuo miehet, kun eivät innostu noista remppahommista...tuostakin tulisi niin kaunis koti..:D
Mikä tuo valkokukkainen kasvi on?

Hallatar haaveilija kirjoitti...

Luulen että se on tattaria.

Joko jättiläisen olisi aika herätä?

Viron katajaisella Saarenmaalla, jossa on aina asustanut sitkeitä ja vahvoja merenkävijöitä, hallitsi muinoin rohkea jättiläinen Suur-Tõll....