Odotan joulua

Ensimmäisenä marraskuisena viikonloppuna 

yksinollessani päätin kaivaa joulukoristelaatikot 

näkyville ja laittaa joulua esille. 

Mies oli lapsuudenystävänsä luona kyläilemässä... 

 

 

Minulla oli pari päivää aikaa suunnitella, 

mitä laitan minnekin... 

Siispä otin esiin laatikoita, 

joissa olivat joulukoristeet. 

Nostelin sohville niiiden sisällöt ja valitsin vain 

ne joita tänä vuonna laitan esille, loput asettelin 

hellästi takaisin laatikoihin, joista tein valkoiselle 

kuusellemme jalustan.  

 

 

Kuvassa peräkammari, kun 

hetken ikkunasta paistoi illan aurinko...

Samalla lämmitin takan lämmöllä taloa. 

 

 Takkaruusut ovat käteviä. 

Niitä on tullut taas tehtyä 

lisää tosi tarpeeseen. 

 

Ohje tuolla... 

Pitihän minun kokeilla myös suodatinpaperi-

ruusukranssin tekoakin tässä yx päivä... At last. 

 

Pitää ostaa vielä lyhyt paristokäyttöinen 

lednauha valaisemaan ruususia. 

Kuvan renginkaappi löytyi aikanaan, nyt jo puretun 

tällä tontilla sijainneen pihasaunan pukuhuoneesta.  

Hioin ja maalasin sen... 

Pihalla väärässä paikassa kasvaneet pari 

kuusenalkua nappasin keittiön koristeiksi, 

lumienkelin kavereiksi. 

Pöytäliina on kirpputorilöytöaarre. 

Siinä on ihanat nyplätyt pitsitkin! 

Vanha orkidea teki uusia kukkia. 

Minulle joululahjaksi? 💗

Uutta ja vanhaa olohuoneessa. 

Jotain valkoista ja punaista... 

Ja ikkunalla adventtikynttelikkö... 

 

Vanhoja sohvia piti vähän somistaa... 

Ovat oikeasti vaaleanruskeat. 

Samettiset... 

Näissä on kivat selkänojat. 

 

Uusissa sohvissa on muuten suuri puute, 

kun niissä ei ole selkänojia! 

Niskat puutuvat leffaa katsellessa niissä!  

 

 Keittiön kahvikellon olen joskus saanut siskolta lahjaksi. 

💗 

Vedenkeitin on Virosta. 

💗

Pieni peltinen desilitran mitta on 

Salli-mummon 

häälahjapaketista, jossa oli 

paljon kaikkea ihanaa. 

💗 

Salli on ihana tuttavuus, joka on antanut

minulle luvan kutsua häntä 

Salli-mummoksi! 

💗

Ja nyt joulu saa tulla. 

Siis ihan tunnelmana. 

On lohdullista keskellä pimeää 

talvea leikitellä valoilla, enkeleillä, 

tontuilla, kuusenoksilla, joulukuusella  

ja sen koristeilla. 

Puhumattakaan kanelin, neilikan, 

joulukukkien ja 

omenien tuoksusta. 

Punainen Pikkutalo odottaa joulua... 

Älä unohda minua

Forget-Me-Not-Day 

 

 Suru voi saada aikaan 
särkyneen sydämen oireyhtymän.

Minun sydämessäni tuntuukin 
särkyneeltä... 



Teemapäivästä tulee mieleen 
myös vähemmän alakuloiset, 
kauniit lemmikin kukat. 

Terassi talviseksi

Kipein sydämin katkoin kukkalaatikoista 
kaikki upeat pelargonit. 

Otin kyllä talteen kukkia 
sekä komeita latvuksia, 

jotka tökkäsin veteen juurtumaan.

Onneksi jo elokuussa nostin 
yhden jokaista lajia pelargoneja 
sisälle talvetukseen, enempää 
ei ikkunalaudoille niitä mahdu... 

Asettelin tyhjiin kukkalaatikoihin 
läheiseltä frisbeegolfradalta 
ihan kunnan virkamiehen luvalla 

radan siivouksesta syntyneiden 
hakkuujätteiden kasoista 
hakemiamme havuoksia. 

Löysin joulukoristelaatikoista pihavaloja, 

asettelin niitä kukkalaatikoihin 

havuoksien sekaan, valaisemaan
talvista pimeää maailmaa. 

Muita kukkia ei talvinen terassi tarvitse. 

Havuoksat ovat kuin pala metsää
terassilla. 

Viimeiset pelargonikukat 
tältä kesältä. 

Ensilumikin 
satoi toissaviikolla. 

Kuvatessani lumisadetta ja pikkuista kuusta, 

ilmestyi sen taakse utelias talitintti. 

Keittiön ikkunanäkymiä terassille. 
Yksi valkoinen perhoskämmekkä 

lopettelee kukintaansa ja 
toinen - valkoinen - voisi kukkia 
vaikkapa joulun maissa, jos hyvin käy. 

Violetti perhoskämmekkä 
teki yhden kukkaputken ja alkoi 
availla ihania kukkiaan.

Viron reissulta ostin yhden kukkimattoman lisää. 

Pidän salaa peukkuja että saisin senkin joskus 

kukkaan. Laulan ja juttelen kukille yksinäisinä 

päivinäni ja ne ihan kuin nyökkäilee... =P 

Terassin iltavalaistusta. 

Kokkaa jotain rohkeaa suomalaisen musiikin päivänä

Tämä päivä yhdistää monta tekijää ja 

tekee sen mielenkiintoisesti, 

vai mitä olet mieltä siitä että 

samana päivänä voi viettää 

Suomalaisen musiikin päivää 

kokkaa jotain rohkeaa -päivää  

sekä vielä röntgenpäivää 

Varmaankin röntgenissä kävijä 

saa tänään jotain kivaa, niin kuin 

vaikka tikkarin tai kiiltokuvan 

palkakseen. =) 

Liian useinhan siellä paikassa 

ei kannata käydä...  

Keittiöissä kaikuu tietenkin kotimainen 

musa kokkauksen tahdittajana, 

kun kokit saavat aikaan jotain 

aivan erilaista niin kodeissa 

kuin ravintoloissa. 

Mikä on rohkeinta mitä sinä olet kokannut? 

 Kuinka monesti olet ollut röntgenissä? 

Kuka on lempilaulajasi kotimaisista 

musiikinesittäjistä?  Entä kotimainen 

lempibändisi? Suosikkisäveltäjäsi 

suomalaisista? 

Omaa aikaa autiolla saarella

No niin, vuoden teemapäivissä olemme hauskasti 

edenneet siihen pisteeseen että voisimme

 viettää mukavasti pari päivää vaikkapa 

 autiolla saarella ja ihan ilman kompassia. 

Ehkä kyseessä olisi vähän suurempi 

saari kuin Pixabay-kuvassa. 

Mitäs sanoisit ideasta? 

Lähtisitkö? 

Mitä pakkaisit reppuusi 

tuollaiselle retkelle?

Mitä evääksi? 

Miten pukeutuisit, vuodenaika ja paikka 

huomioonottaen, jos oletetaan 

saaren sijaitsevan Suomessa? 

Miten suunnistaisit ilman kompassia? 

Selviytyisitkö? 

Kiinnostaisiko tällainen seikkailu?  

Entä sama hyvän ystävän kanssa? 

Kavereiden kanssa? 

Työporukan kanssa?  

Esikoiseni kouluttautuu parhaillaan 

eräoppaaksi, josta ammatinvalinnasta 

olen puolestaan hurjan iloinen.  

Kaikkia toki tarvitaan, niin 

tekniikanosaajia kuin muitakin 

 ammattilaisia. 

Me nykyihmiset käsiin kasvaneiden 

älylaitteidemme kanssa olemme 

jopa liian vieraantuneet luonnosta. 

Joskus tekee hyvää irtautua 

tekniikan maailmasta 

ja palata takaisin luontoon. 

Ei välttämättä yksin, 

mutta ehkä hyvässä seurassa, 

kunnon varusteissa 

ja osaavan oppaan avulla. 

Luonto elvyttää meitä. 

Oman ajan päivä

 Asumattomalla saarella ilman kompassia -päivä 

Jotain hyvää omenista

 

Mummon omenapaistos, 
eli omenaputinki,

on rakas muisto lapsuudesta, 
jota äiti-mamani usein valmisti. 
Kas tässä ohje: 

  Omenaputinki

Mielellään happamia omenoita palasina
niin paljon, että uunivuoan pohja peittyy 

n. 200g pehmeää voita tai margariinia
n. 1½ dl sokeria
n. 4½ dl vehnäjauhoja
(tai gluteenittomia jauhoja)
n. 2 tl kanelia
maun mukkaan vaniljasokeria


Laita uuni kuumenemaan 175 (-200) asteeseen.
Kuori ja pilko omenat voidellun,
uuninkestävän vuoan pohjalle.
Ripottele päälle sokeria,
vaniljasokeria ja kanelia.

Nypi ja murustele sormin voi ja
vehnäjauhot sekaisin.
Seoksesta ei ole tarkoitus tehdä taikinaa, joten
jos seos on liian kiinteää, lisää jauhoja
niin kauan, että seos on selkeästi murumainen.

Levitä seos kevyesti omenanpalojen päälle.
Älä paina muruseosta yhtään.
Pinnalle voit ripotella hiukan sokeria ja kanelia. 

Astia uuniin NOIN tunniksi -1½ h,
kunnes omenanpalat ovat
muuttuneet hillomaiseksi muruseoksen alla,
ja muruseos on saanut omenista kosteutta.
(riippuu uunista...)


Nauti kuumana 
hieman pehmenneen jäätelön kera.
Tai jäähtyneenä 
kermavaahtohöttyrän kanssa.
 

Runosivulle

Oi mikä ihana ilta

Tänään naisten ei tarvitse yhtään 

tippaa hätäillä ruuan kanssa. 

Voimme rennosti nostaa jalat sohvalle 

ja hymyillä autuaasti odotuksesta. 
Tai ehkä korkeintaan voimme 
laittautua kauniiksi iltaa varten 
pöydän antimia odotellessamme?  

Tänään miehet kokkaavat päivällistä! 

Naisten ei tarvitse muuta 

kuin tyynenä odotella vesi kielellä. 

-Ja ehkä myöhemmin tiskata. 

Ja ehkä siivota,
 puoli taloa... =P

Mutta J. Karjalaisen sanoin: 

Oi mikä ihana ilta, 

voi tapahtua mitä vain... 

Metsän tunnelma jää sisimpään

Lähimetsässä

Luonto odottaa lunta

ihan tyynesti ja hiiskumatta. 

Sammaleiset tutut kuusimetsän tunnelmat

ovat enää hetken näkyvissä.
Muurahaiset nukkumassa.
Muuttolinnut jossain lämpimässä.
Sienet
- toivottavasti -
paleltuneet ja kadonneet.
(Crohnikon vatsaa koskee
jo pelkkä ajatus sienistä!)

Ensilumi on jo harjoitellut 

myös täällä eteläisessä Suomessa 

maisemien peittämistä.

Tänäänkin se harjoitteli.
Päälleni valkoisia muruja ripotteli
kun pihaa haravoin
lumisateelle luvan sadella antaen.

Tämä soi tänään päässä: 

Paula Vesala: Älä droppaa... 

Kirjailijoiden oma päivä

Arvaas mitä? On marraskuun ensimmäinen päivä.

Ja se ois samalla niin kuin Kirjailijoiden päiväkin.

Maailma on täynnä tarinoita 

jotka odottavat pääsyä 

julkaistaviksi...

Kuka on sinun lempikirjailijasi? 

Samalla tänään on 
myös maailman vegaanipäivä.