Älä koskaan väheksy surevan tunteita.
Joskus suru ei iske heti vaan vasta viiveellä. Joskus suru lamaannuttaa salamana eikä siitä meinaa toipua edes vuosien kuluttua. Joskus suru on rankkaa ja joskus lempeää. Toisia suru kasvattaa ja opettaa. Toiset se masentaa. Joku ei halua puhua lainkaan surustaan. Joku toinen taas haluaisi puhua siitä loputtomiin...
Jokainen suree omalla tavallaan.
Tänään on Surutietoisuuspäivä #GriefAwarenessDay
Ojennan käteni
kättäsi silitän
Kurkkua tukahduttaaOma itkunikaan
ei ole kaukana
Mitä surevalle sanoisi
Miten sen kertoisi
että suru muuttaa muotoaan
Vähä vähältä muokkautuu
Uuteen asuun pukeutuu
Tänään suru on musta
huomenna harmaan sävyjä
mutta jo ensi kesänä
se mukana kulkee
kenties sinisenä
Silti mustia raitoja
silloinkin
voi tuntea siinä aaltoina
yhä tuskaisina
Onko sanoja minulla
silloinkaan
Onko niitä milloinkaan
Vain möykky nielussani
voin kuunnella
Voin olla tässä
sinulle läsnä
-Una Reinman
18.10.2007
Kauanko sielun täytyy surra?
Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
kauanko
sielun täytyy surra
Suru tekee
sydämeen reikiä
eikä sydän
ole enää
koskaan eheä
Jokainen uusi päivä
on sille lääkettä
Huomaat reikien
olevan jo arpia
Uusi suru
avaa arpikudosta
Tekee sieluun
muutosta
Sitä ei koskaan
etukäteen tiedä
loppuuko kipu
milloinkaan
Mutta arpia
ja muistojaan
oppii
kyllä varovasti
kantamaan
-Una Reinman
-2008
♥
♥
♥