Hanko

Hankoon... 

 

Hani on joskus tuolla kaupungissa käynytkin
mutta minä en koskaan. 

Tai... olen kuulemma äidin mukaan lapsena ollut Hangon reissulla mukana, 

mutta niin pienenä, etten muista sitä.

Niinpä Hani totesi että lähdetään Hankoon jonain hänen kesälomansa päivänä. 

Meidän piti mennä toissaviikon maanantaina,
mutta terassin kattomuovit oli pakko loputkin saada paikoilleen
joten jäimme niitä kotiin rakentelemaan...

Tiistaiaamuna lähitehtaan

( joka vaihtoi hiljattain omistajaa) hervottoman kokoista peltikattoa alettiin puhdistaa 

hirveällä, ihan vuvuzela-äänisellä pesurilla ja sitä pesuainetta tms myrkkyä leijui ilmateitse meidän terassillemme saakka, ja me katsoimme toisiimme Hanin kanssa 

ja sanoimme jotta nyt me kyllä lähdetään pois täältä! 

Olimme hetkessä valmiita ja ajomatka kohti Hankoa alkoi. 

Tarkoitus oli samalla etsiä se manner-Suomen eteläisin kohta. 

Vihdoin olimme puolen päivän maissa Hangossa ja mie etsin niitä pitsihuviloita 

joita Sukulaissielu oli fb:n puolelle kehottanut bongailemaan. 

Näkyihän siellä semmoisia (vielä) muutama.

Voin kuvitella kuinka ne ovat kauniita talvella
kun maas on hanki ja kaikki jäässä... 

Oli hellepäivä ja auton mittarikin näytti välillä yli + kolmeakymmentä astetta. 

Mie sain kävelystä rakot paljaisiin jalkoihini kengistäni ja ensimmäiseksi pitikin Hangossa etsiä 

apteekki josta löytyi laastaria ja sitten löytyi merikin joka oli pääasia. 

Pääsimme mereen kahlaamaan,
ja kuumalle hiekkarannalle polttamaan jalkapohjiamme. 

Se eteläisin kohta jäi näkemättä kun rakkokantapäät olivat kengistä kipiät. 

Hassuinta on, että olen noilla samoilla kengillä kävellyt aina

 ilman sukkia, ja nyt sitten jalat helteessä eivät tykänneetkään niistä vaan kehittelivät 

rakkulat jotka puhkesivat. 

Auts.

Oisi pitänyt laittaa sukat ja lenkkarit. 

Eväätkin olisi voitu tehdä,  koska Hangon ravintolat olivat älyttömän ylikalliita, ettemme voineet niihin mennä... 

Jälkiviisaus on niin turhauttavaa... 

Kotiinpaluureissulla kävimme äidin mökillä.... 

PS: 

Se Vuvuzela-ääni kuului sitten joka päivä puolentoista viikon ajan ja meille leijui tuulen mukana kaikenlaista mitälie kemikaalia...  :( 

Pakoon, emme päässeetkään 

pakoon...