Tämä harrastelijapuutarhuri ilostuu
kevään ensikukista melkein yhtä paljon
kuin omien lastensa näkemisestä pitkästä aikaa.
Rakkautta
on molemmissa tapauksissa runsaasti ilmassa,
enkä silloin oikeastaan muuta näekään
kuin hymyjä, tähtiä ja sydämiä.
.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸.
Helleborus
Jouluruusu
on vielä hieman unisen näköinen
näin aikaiseen kevääseen herättyään,
lumitäkkinsä pois päältään heitettyään.
♥
Jouluruusu
on jotenkin liikuttavan
vaatimattoman
suloinen
haukotellessaan
punaposkisena
kukkapenkissään.
.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸.
Se on muuttanut tänne kanssamme
samassa muuttokuormassa.
Ensimmäisen keväänsä keittiön ikkunalaudalla
ulos kaihoisasti katseltuaan se pääsi pihalle
jonne se on asettunut pysyväisesti.
Se on levittänyt juurensa vakaasti
kukkapenkin pohjalle,
ja kukkinut alusta asti lähes lakkaamatta.
Krookuksia kukat avoimina
kuin flamencotanssijan rimpsuhameet
ja tietenkin kohti energian antajaa, aurinkoa.
Scilla siberica
♥
vielä babynä valkoisten krookusten seassa
muodostaen pian yhdessä
kukkapenkin sinivalkoisia kevätterveisiä.
Tuskin maltan odottaa
liljojen avaavan pikkuruiset kukkansa.
♥
Galanthus nivalis
Siirsin syksyllä lumikellot toiseen paikkaan
josta syystä ne vähän loukkaantuivat,
mutta kyllä ne varmaan viimeistään
ensi kevääseen mennessä ovat leppyneet...
Tämä on siis virvalilja.
.¸¸.•♥•.¸¸.•´☆`•.¸¸.•♥•.¸¸.
Harakat nostelivat syksyllä naureskellen
kaikkien kukkien nimilaput
pois paikoiltaan,
uteliaina,
kurkistaakseen
mitä ihmettä niiden kylttien alla olisi.
Eihän sieltä mitään löytynyt
mutta lintuja kovasti
sekin niin nauratti.
Annan siksi nyt joidenkin kukkien kukkia,
ihan anonyymeinä.
Ne ovat nyt vain valkoisia,
valkovioletteja
ja keltaisia krookuksia.
Tai sahrameita... =)
♥