12.4.2015
Paikoitellen sulaa, paikoitellen jäätä
Labels:
Kevät,
Unan runoja,
Unan runokortti
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

4 kommenttia:
Meilä lunta vielä ½ metriä, saa nähä, koska sullaa.
Mukavaa sunnuntaita.
Niinpä, kun Suomi on niin pitkä ja laiha maa, ja puhkaisee monta leveyspiiriä että pohjoisessa on vielä täystalvi ja etelässä on kevät pitkällä. Vähän sitä tuo runokuvakinin merkkeeraa... Jossain on kevättä ja jossain talvea.
Meillä Hämeessä ovat lumet kadonneet mutta täällä ei kummoisestikaan edes satanut lunta joten se suli nopeasti.
Oikeasti kaipaan niitä entisjan huhtikuita kun oli vielä lunta. <3
Kiitos, siullekin onnellista sunnuntaita. =)
ihana oivallus kuvarunossasi:). Kaunista kevään aikaa sinulle!
Kiitos Jipe, samoin sinulle. =) ♥
Lähetä kommentti