Haluaisin kirjoittaa tänne vain positiivisia asioita, mutta
nyt Crohnin taudissani on hiukan vaikeampi vaihe menossa.
(...sensur-sensur...)
Haamuilen kotona sairaslomalaisena verkkareissa ja makailen kipukohdan päällä.
Se helpottaa.
Hiukan.
Aina hetkeksi.
Samalla sisimmässä
on huoli sairastelevista lähimmäisistä.
-
25 kommenttia:
Hyvin ei vielä tunneta, mutta tahdon sinua halata ja voimia päiviisi toivottaa :)
Voi, kyllä me lukijat halutaan lukea sinua, vaikkei olisi aina niin positiivista ja iloista kerrottavaakaan.
Koitahan jaksaa. Ja hoivata itseäsi. Ja anna muidenkin hoivata.
Voi, toivottavasti jo parempaan päin menossa!
Kiitos Maaka,
Sooloilija
ja Jossu.
Päivä kerrallaan.
*halaus kaikille*
Voi, ikävää, että tauti ärhentelee. Toivottavasti lääkkeet tepsivät ja läheisesi paranee...Voimia!
Voi Hallatar.
Kun ei tarvitse olla aina hyviä asioiden.
Sekin on elämää. Eloa.
Vaikka sinun paikkaasi on joka kerta hellän lohdullista lukea.
On kuin enkelin syliin hetkeksi istuisi.
Joka kerta.
Sitkeyttä ja auringon lämpoä! :)
*halaus takaisin sinulle*
Tämä elämä on omituista matkailua...
Valosta pimeyteen ja takaisin...
kaikkien elämässä on isoja varjoja joskus, kukaan ei pääse kuin kapeasta portista???
Miksi??Miksi meidän täytyy kasvaa?Emmekö jo ole täydellisiä epätäydellisyyksiemme kanssa ?
Lähetän sulle paljon valoa, energiaa!!!
Me olemme "vatsaihmisiä", suremme ja stressaamme vatsalla. Onneksi Crohnin tautiin on lääkitys olemassa, se varmaan helpottaa oireita. Murehtimiseen ei auta muu kuin itsensä tsemppaaminen ja sellaisten asioiden löytäminen, jotka tuovat edes hetkeksi hyvän mielen. Nytkin linnut lurittelevat iloisina ulkona ja aurinko paistaa, joten kannattaisi lähteä ulos...
Peikolta karvoja :)
Vatsallaan kait sitä reagoi stressiin.
Ei kait sitä aina tarvitse iloisista asioista kirjoittaa. Elämässä kun välillä sattuu kaikkea, kaikkea sellaista, johon ei voi itse vaikuttaa.
Elämän kirjoon kait kaikki tunteet kuuluvat. Ja jokaisella meillä on omat murheet ja huolet. Joskus on helponpaa ja joskus raskaanpaa.
Halaus ja parempia vointeja.
Ikävää, käly voi aika hyvin nyt, mieheni melkein oireeton, kun vähentänyt strssiä.
Toivottavasti tautisi helpottaa..inhottava tauti tuo tautisi..
hyvää sunnuntaita..
Kiitos Nana!
W
Oi...
Tuo oli niin kaunista,
että onkohan koskaan kukaan sanonut miulle noin kauniisti... <3
*hali*
Hanne
Osaltaan tällä halusin selittää noita viimoisia väsyneitä postauksiani...
Ajatukset pyörivät väkisin oman kipuilun ympärillä.
Iinuska
Niinhän niitä on...
Jos sopiva löytyisi.
Isopeikko
Niitähän mä oon aaaiiiina halunnu.
Kiitos Yvioon
Näin se menee...
*halii takasin*
Hannele
Soon helpommin sanottu kuin tehty,
mutta hyvä jos joku siinä onnistuu.
Kiitos Krisse.
Jaksamista sinulle. Stressin vähentäminen ei kyllä ole yksinkertaista.
Kiitos Liisa.
Samoin siulle.
Ei tosiaan
joskus mahda itse mitään stressin aiheille.
Entisenä vatsalla reagoivana ihmisenä; stressin hallintaa voi oppia. Syitä stressiin löytyy pilvin pimein, mutta ne oppii hallitsemaan. Näin vaan neuvona.
Luen kommenteista, että sinut on jo halattu ja rutisteltu "kuoliaaksi", ja karvojakin olet saanut. Minun mielipiteeni on se, että blogillakin pitää voida kertoa ystävilleen/lukijoilleen vaivoistaan/mielenkuvioistaan. Joku, jolla aina menee vain hienosti, alkaa aikaa myöten tuntua valheelliselta. Joten tänne vaan myös huolet ja murheet! Me sitten parantelemme sinua ja toivumme kanssasi. Minä lähettäisin pilvistä (ja CD:ltä kiurunlaulua, mutta en saa toimimaan), joten titi ja tyyt! Parane pian! Myös Pienikoila lähettää terveiset vuh!
Voi sinua... Sinun täytyy nyt vaan malttaa hoitaa itsesi kuntoon, ennen mitään muuta.
*halaus*
Joskus läheisistä huolehtiminen onkin raskaampaa kuin itsestä.
Toivottavasti helpottaa pian!
Ja tottakai saa ja voi kirjoittaa myös ikävistä asioista, usein se vähän helpottaakin.
Lämmin halaus!
Ano
Hienoa pystyä stressinhallintaan.
Kiitos Utukka =)
En mie henkilökohtaisesti aurinkoisuudesta niin piittaakaan.
Ja kiuru toisikin kesän.
Tai kuukauden odotuksen. =)
Hali pienelle koilallekin.
Kiitos Mymskä =)
Se malttaminen ei ole lainkaan paras puoleni, joten hyvin sanoit.
¤hali¤
MK
Kiitos.
¤halaa takaisin¤
(Miihkalin koneella ei voi tehdä tähtiä...)
Vaikean kivulias on tuo ohutsuolen tauti nimeltään Chronin tauti.
Oletko ajatellut lievittää kipuja luonnontuotteella eli Aloe Vera geelillä.
Tietysti joudut käyttämään läärin ohjeiden mukaisesti tarvittavia lääkkeitä.
Mutta Aloe Vera geelijuomasta on saatu hyviä kokemuksia.
Sinulle on blogissani jotain... :)
Arleena
Totta. Sitä se tuntuu olevan.
Enpä ollut kuullutkaan aloe veran geelijuomasta.
Luontaistuotekaupastako sitä voi kysyä?
Kiitos Nana =)
Tulen katsomaan...
Hei Hallatar,
Voi että - kaikkea ikävää kasaantuu muttei tätäkin kyllä sulle enää pitäisi.
Itsekin haluaisin kirjoittaa vain mukavista asioista, mutta kun elämä ei aina ole pelkästään mukavaa vaan joskus täynnä koettelemuksia - jotkut päivät pelkkää koettelemusta.
Toivon että voit jo paremmin ja anteeksi että olen niin vähän viime aikoina kirjoitellut - olet kuitenkin aina mielessäni vaikka emme olekaan tavanneet kuin täällä.
Hei Melita-pieni =)
Semmoista se elämä on.
JOskus ihanaa ja joskus tökkii.
Varmasti kaikilla...
Kiitos siulle lämpimistä sanoistasi!
*halii Melitan*
Lähetä kommentti