Antirrhinum majus
Tiikeriä mosaiikkina kootessani
mietin muitakin kissaeläimiä
ja muistin samalla Maman vanhan
rakkauden: Leijonankidat.
Muistan miten iso kasvihuone
oli täynnään tomaattia, kurkkua ja muuta
hyvää syötävää, mutta aina löytyi paikka
Maman monenvärisille leijonankidoille... =)
Tuo Leijonan kita tv-ohjelma sen sijaan
oli pelkkä viihdytysyritysviritelmäpläjäys.
Ja kuinka moni menikään sinne innoissaan,
oikeasti visio tulevaisuudesta mielessään...
Mutta niinhän se usein on tv-formaateissa:
tarkoituksena on saada vain suuria
katsojalukuja. Ei muulla väliä.
.
6 kommenttia:
Joo! Leijonankita-ohjelma oli kyllä ihan huijausta!
Meilläkin avokkini haki siihen ja jälkeenpäin huokaisi syvään, että HYVÄ, että EI päässyt siihen!
T: S.
Niin mää muistan, Ässä.
Oli se hyvä ettei hän joutunut sinne.
Huh.
Mistäpä noita ohjelmaformaatteja etukäteen tietää,
ellei satu näkemään vaikkapa
alkuperämaassa sitä.
Vaan eipä tiedä kotimaisistakaan
ohjelmista.
Mutta mitä pidät kukkana
leijonankidasta? =)
Aito Leijonankita on kyllä mahtavan kaunis kukka. Siinä silmä lepää :-) .
Mä varmaan tappaisin sen, jos mulla ois sellanen. Mulla kaikki hienot arvokkaan näköiset kukat aina kuolee käsiin...
Samanlaisia ihme-multasormia olette Mamisi kanssa!
T: S.
Ässä =)
Hih!
Jätin tuon kuvan sellaiseksi että sen voi klikata isommaksi.
Mut höps, miulla ei ole kyllä viherpeukaloa.
Öh, eiku multasormia. =)
Mut mää tiedän, että sulla on! =D
Sää saat kukistasi aina aikaan ihan viidakon! =)
Oot varmaan erehtynyt tyypistä...
:-/
T: S.
Ässä =)
Noup!
Mieti vaikka sitä vehkaa. =)
Se oli jättikokoinen ilmestys. =)
Siun kasvit meinaavat aina vallata
siun asunnon. =)
Lähetä kommentti