5.8.2017

Violetit anemoniat




 
Anemone coronaria 

Kruunuvuokkojahan ne oikeastaan ovat, 
mutta rakastan sanoa niitä anemonioiksi. 




Kruunu-nimitys tulee luultavasti 
noiden kukan alla olevien lehdyköiden 
muodostamasta vihreästä kruunusta.



Siinä ne seisovat rivissä 
pystypäisinä kuin pikku prinssit.











Tuulisella säällä anemonialaatikko 
kannattaa nostaa terassin lattialle, 
etteivät kukat katkeile tai koko 
laatikko putoa maahan.











Näissä anemomioissa on viehkeyttä 
ja suloa. Ne miellyttävät silmää. 
Niin kuin kaikki vuokot. 







Sinivalkoista








Tänä kesänä monella kasvaa pihassaan sinivalkoisia 
kukkia, vaikka ne eivät olekaan enää elossa 
joulukuun kuudentena.



Meille sinivalkoisuus ilmaantui salaa. 
Minulla oli terassilla roikkumassa valkoisia 
surfinioita, joita hankin kolme kappaletta 
ennen juhannusta lähikaupasta. 
Ne ovat kukkineet runsaasti ja iloisesti 
siitä saakka.  

Parvekelaatikoihin olin puolestaan istuttanut 
kruunuvuokkoja, Anemone coronaria
 eli anemonioita, kuten 
itse tykkään sanoa. Siinä kaiteella 
kukkiessaan ne sulautuivat yhteen 
valkoisten surfinioiden kanssa 
luoden meillekin esiin jotakin sinivalkoista. 



Perennapenkissä kasvaa vuohenkelloa ja 
haaleaa isotähtiputkea muodostamassa omaa 
sinivaaleuttaan...  





Viimeiset pionit






Tämä postaus on jäähyväinen 
tämän kesän pioneille. 




Rikkaat, rakkaat pionit ovat 
lakanneet kukkimasta. 








Viimeisinkin on kukkinut 
ja nyt kukkapaljoudesta on jäljellä vain 
varret ja komeat vihreät lehdet. 












Aika aikaa kutakin, 
vai kuinka se vanha sanonta 
menikään? 






Ne kukkivat ihanasti koko heinäkuun ajan!  
Ajattele, neljä viikkoa ihania pioneja! 
Ah! 




Kiitos pionit. 
Olitte hurmaavia, 
kuten olette aina! 

Ensi kesää odotellessa 
voin ihailla kuvia... 

 


 

4.8.2017

Jaloritarinkannus




Delphinium 


Viime keväänä tilasin eräästä nimeltä 
mainitsemattomasta kasvifirmasta 
jaloritarinkannuksen taimia joista osa 
oli kuollut jo ennen kuin olivat saapuneet 
meille postitse ja osa kuoli sitten muutaman 
päivän päästä...  * 



Hengissä selvinneet muutamat 
kasvattivat sitten kesän mittaan 
juuria kukkapenkkiin, mutta 
eivät vielä näyttäneet kukkiaan. 






Tänä kesänä ilokseni nämä 
siniset ja tumman violetit 
ihanuudet kukkivat! 





On ihanaa, kun nyt monet 
muut perennat herkesivät 
kukkimasta, kasvaa pihalla 
tällaisia kaunottaria.






Tässä vaaleansininen yksilö. 
Kaunis, ainakin minun mielestäni. 





Tämä yksilö kasvaa terassin 
kukkapenkissä. Ensimmäistä kertaa 
sekin kukassa, ikinä. <3 





* Toki laitoin palautetta lähettäjälle ja kerroin että 
osa taimista oli kuollut ja osa kuoli heti kohta kun 
sain ne multapurkkeihin ja esikasvatukseen, ennen 
kukkapenkkiin siirtämistä, mutta en koskaan saanut 
mitään vastausta. Kyselin kertaalleen, muistuttaen asiasta, 
edellen jäin ilman vastausta. Reagoin sitten itse niin, 
etten enää siitä paikasta tilaa mitään. En siemeniä, taimia,
kukkasipuleita enkä mitään muutakaan. Onneksi 
on olemassa muita paikkoja joista saa kasveja.






3.8.2017

Vesimelonipäivä









Laitetaanpa jotain raikasta esille kaikkien muiden bloggaajien asuntomessupostausten vastapainoksi. Me introvertit viihdymme mieluummin metsissä puutarhoissa tai vaikka teemapäivien parissa, kuin messuilla ihmistungoksissa. =) Tänään on Vesimelonipäivä.


Vesimeloni (Citrullus lanatus, joskus myös C. vulgaris) on Citrullus-sukuun kuuluva viljelyskasvi. 
Alun perin vesimeloni on kotoisin eteläisestä Afrikasta. 

Vesimelonia viljeltiin tiettävästi ensimmäisen kerran Egyptissä noin 5 000 vuotta sitten. Hedelmä on kuvattu hieroglyfeissä, ja meloneja pantiin usein faaraoiden hautoihin.








900-luvulle mennessä vesimelonia viljeltiin jo Kiinassa, joka on nykyään suurin vesimelonin tuottaja. Eurooppaan hedelmä tuli 1200-luvulla. Espanjalaisten mukana vesimeloni levisi 1500 -luvulla Pohjois-Amerikan intiaaneille.

Tutkimusmatkailija David Livingstone kertoi vesimeloneja esiintyneen runsaasti villinä Kalaharin autiomaassa. Villistä muodosta käytetään nimityksiä sitruunameloni ja tsamma. Sen arvellaan olevan viljellyn muodon alkuperäinen muoto. Sen maku on kitkerä, ja hedelmäliha on kiinteä. 

Kasvin siemeniä on kuitenkin löytynyt myös Lounais-Libyasta, minkä vuoksi sen muinainen levinneisyys on saattanut olla aiempia tietoja laajempi.


Nykyään vesimelonista on jalostettu useita lajikkeita, esimerkiksi siemenettömiä tai hedelmälihaltaan keltaisia. Japanissa maanviljelijät keksivät tavan kasvattaa kuutionmuotoisia vesimeloneja: hedelmät kasvatetaan lasisissa laatikoissa, jolloin ne muotoutuvat astian mukaisiksi. Muoto helpottaa melonien varastointia ja kuljetusta.

Vesimeloni syödään usein sellaisenaan, viipaleiksi leikattuna. Se sopii myös palasina salaatteihin tai aterian lisukkeeksi. 


Myös vesimelonin kuori kelpaa syötäväksi. Säilöttyä vesimelonin kuorta käytetään esimerkiksi Kiinassa ja Venäjällä.

Vesimelonin siemenet ovat ravinteikkaita, ja niitä syödään usein sellaisenaan tai käytetään ruoanlaitossa. Kiinassa vesimelonin siemenet ovat erittäin suosittuja, ja niitä myydään paahdettuina ja maustettuina. Siemenistä voidaan myös puristaa öljyä. 


-Wikipedia- 


Miten sinä syöt vesimelonisi? 





2.8.2017

Laukkoja







Ostin toissatalven tuhoamien tilalle muutaman 
uuden hajulaukan, nimestään huolimatta kauniin 
ja ihanan kukan. 

Kukka ei haise. Sen sipuli tuoksuu valkosipulilta. 
Ja sehän ON hyvä tuoksu, eikö? =) 



Niin ne taitavat nämä pikkuisetkin 
laukat tuoksua valkosipulille...
Mutta nättiä ovat! 





Hyasintin tuoksua kesällä





Laitoin jouluna talteen valkoisten hyasinttien sipulit, 
istutin ne keväällä kukkapenkkiin ja nehän tekivät 
minikokoiset tuoksuvat kukat. 

Siirsin ne ruukkuun ja nostin terassille tuoksuttamaan 
ilmaa suloisella parfyymillaan. 

Kun eilen jouduin olemaan keskussairaalalla 
(crohn-kokeita ja yksi tapaturma yms) koko päivän, 
olivat variksenpojat löytäneet nämä, 
kiskoneet kasvit pois ruukusta, 
maistelleen sipuleita ja heitelleet ne 
ja sammaleet pitkin terassia, ja kaikkea 
muuta siivottavaa olivat järjestäneet 
varmaankin siksi etten ollutkaan 
kotona ruokkimassa niitä 5-6 kertaa 
päivässä... 

Tänään vaakut jo olivat 
leppyneet ja saapuivat 
syömään kissannaksuja 
niin kuin jo pari kuukautta 
ovat tehneet.