Surun mustaa rautalankaa

 Tänään on Huonon runouden päivä 

ja sen kunniaksi tässä yksi oma runoseni... 

Kuin minä tänä aamuna

Joskus tekee vaan mieli lojua peiton alla. 

Neitoperho

Tämä ihanuus tutki pihamme syysastereita. 

Kohta sen seuraksi tuli toinenkin neitoperhonen, 

mutta tuntuivat olevan erakkoluonteita kun  

ensimmäinen kaunokainen lensikin pian tiehensä, 

tultuaan yllätetyksi. 

Omenasatoa odotellessa

Omenasadosta lienee tulossa keskinkertainen 

sato ihmisille, joiden pihoilla omenapuita kasvaa. 

Ei silti, omenapuu on kaunis, 

vaikka siinä ei omenasatoa olisikaan. 
Sen puun muotokieli on lumoava. 
Koristeomenapuukin on ihana. 
 

Mutta oikeassa omenapuussa 
ne omenat ovat ihanan hurmaava bonus. 

Pihalla kukkii just nyt

Kevätalen dahlioista on muutama puhjennut kukkaan. 

Vuosi sitten K-raudan puutarhaosaston alesta ostetuista 

valkoisista ukonhatuista on herännyt ihan

hieman eloon toinen. 

Joku vanhoista liljoista. 

Tässä maaperässä kaikki liljavärit muuttuvat 

oranssinkeltaisiksi jossain vaiheessa. 

 

Kaunopunahattujakin viime talvi kuritti. 

Niitä on kukassa vain pari hassua yksilöä. =( 

Joskus Madeiralta tuotujen kehäkukkien 

lapsenlapsenlapsia... 

Ilkeä ukkofasaani kävi jälleen riehumassa kukkapenkissä. 

Mm tämä violetti dahlia sai tuntea sen äkäisyyden. 

Laventelit ovat omia suosikkejani. <3
Niistäkin osa kärsi viime talvesta... 

Vuoden takaisia orvokkeja 

on hengissä 

kukkapenkin uumenissa.
Jokin pieni ötökkä on kirjonut riimukirjoitusta
niiden terälehtiin. 

Kadonneita ja menetettyjä kukkia:

-Ihan kaikki lumikellot =(
-sadat tulppaanit =( (paitsi pari ikivanhaa kirjavaa...)
-3 x ihanat kärhöt (paitsi Koreankärhö)
-2 kpl köynnöshortensiaa (istutettu viime kesänä)
-köynnöskuusama (istutettu viime kesänä)
-narsissit, mm runoilijanarsissi... =( 

(muutamaa iäkästä yksilöä lukuunottamatta)
-äitienpäiväruusut (2 kpl)
-sininen ruusu
-hajulaukat
-ukkolaukat (1 kpl lukuunottamatta)
-kellopeippi

-valkoinen malva
-harsokukka (istutettu viime kesänä)
-valkoinen särkynytsydän
-valkopeippi
-valkovuokko 

- valkoinen ukonhattu
-valkoinen varjolilja 

(punaisestakin katosi osa)
-valkoiset mansikat 

-kevätkaihonkukka
-kevätkurjenmiekka
-suurin osa krookuksista!
-punainen päivänkakkara
-sitruunamelissa
-yrtti-iiso (siitä ei jäänyt edes siemeniä joita
lähetin eräälle bloggaajalle...
joka lupasi lähettää jotain puolestaan minulle, 

ja sitä jotain mie vieläkin oottelen...)

Lisäksi harjaneilikoista katosi suurin osa
-jouluruusukin kärsi pahasti
-puolet alppiruususta kärsi
- toinen lahjaksi saatu syyshortensia kuoli


Jo vuosi sitten talvi tappoi
kaksi Tuijaa... =(

Repovesi

Vielä muutama kuva Repoveden kansallispuistosta. 

Metsäretkihetki

 Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan jonnekin 

ja itse oikeastaan olin siinä vaiheessa varsin 

tietämätön matkakohteestamme.

Menomatkalla piipahdimme ensin kahvilla 

 Valkealassa tässä ihastuttavassa 

kahvila-sisustuspuoti Kaarnasydämessä. 

Kuvassa Hanin porkkanakakkupala. 

Siellä olisi ollut myynnissä kaikkea ihanaa sisustuksellista, 

mutta hinnat valitettavasti yli miun kipurajani. 

Siispä tyydyin vain ihailemaan niitä kaikkia ihanuuksia.

Nuo ylimmän kuvan sydämelliset

lyhdytkin olivat tosi suloisia. 

 Repoveden kansallispuiston maisemissa 

oli kovasti muitakin vaeltajia. 

Sinne yllätysreissumme sitten johti. 

Aamupäivällä oli todella kaunis sääkin.

Olin pakannut marjaämpäreitä mukaamme, 

mutta niitä ei sitten tarvittukaan ja minä 

olin ihan väärin pukeutunut sinne paikkaan. 

Minulla oli kangaskengät jalassa 

ja kumisaappaat autossa.

Repoveden metsä oli kaunis, 

sammalmattoineen ja puunrunkoineen. 

Vastarannan kalliot näyttivät jyrkänuhkeilta ja kunnioitettavilta.

Lossilla pääsi yli järvensalmen, käsivoimin. 

Onneksi oli herrasmiehiä mukana 

jotka kävivät töihin heti lossille astuttuamme. 

Metsän kauneus on sen hiljaisuus.

Itselläni oli vaan niin huonot kengät, 

ettei vaeltelusta tullut kovin pitkäaikaista. 

Jos olisin tiennyt minne päädymme, 

olisin pakannut vaelluskengät autoon mukaan. =)

Woikosken kaasutehtaan koski kuohusi kotimatkalla. 

Ihastuin tuohon koskenpartaan kivitaloon...

Meillä oli eväitä mukanamme joita ampiaisetkin 

valitettavasti tahtoivat myös maistella ja niinpä istuskelumme 

huovalla rantakalliolla, jäi tosi lyhyeksi piknikiksi.

(Ulkonasyöminen kävi lyhyeksi myös Lahdessa 

Sinuhen leipomon lounaskahvilassa tässä eräänä päivänä.)

Ovat nuo kaikki lentävät ötökät tosi nälkäisiä, koska kaikki 

mesikukat ovat suurinpiirtein jo kukkineet. Nälkä ajaa ötökän 

jopa istumaan ihmisen eväsleivälle... 

ja leipähän lentää silloin kauas, 

piknik-viltti ravistellaan 

ja ihmiset juoksevat autolleen 

ajaen tiehensä... 

 Heinola sattui olemaan kotimatkan varrella 

joten menimme katsomaan onko Jaakko-papukaija Lintutarhalla 

vielä saunaan menoa kehottelemassa, mutta ei löytynyt 

koko papukaijaa? Mitä sille on tapahtunut? 

Löytyi vaan valkoinen papukaija Kaija, 

jota lapset tuntuivat kutsuvan Kaija Koo:ksi 

ja utelias, mutta selkeästi strrrrressaantunut koputtelija Otto-kakadu,
(oli repinyt itsestään hirrrrrveästi höyheniä yksinäisyydessään...) 

jonka olisin huolinut heti mukaani, komea Julli-korppi, 

joka tuijotti katolla vaeltavia puluja, hassu harmaahaikara 

ja monta muuta nokallista eläintä.

Seikkailusta se tämäkin kävi. =) 

LOMALLA VIIMEINKIN

Tänä kesänä pääsimme remonteissa
hieman vähemmällä ja nyt Hani sai pari 

viikkoa ihan oikeaa kesälomaakin,
eli aikaa, jolloin saa vain oleskella ja rentoutua.

- Ja tietenkin vähän maalailla
ja leikata nurmikkoa mun kaverina... =P

Herukkaperhonen Kymijoella Kimolassa.
Mustikankeruureissukuva.

Tässä karttaperhonen samasta paikasta,
Hanin kuvaamana.

Siksi nyt on ollut melkein viikko 
aikaa ajella sinne tänne 
ja ihailla maisemia, 

perhosia ja kukkasia,

- niitä kesän viimeisiä 
samalla kun olemme marjastaneet...

Lomalla viimeinkin! =D 

Tosi ihmeellistä, 
että työvaatteita tarvitaan nyt enää 
harvoin, kun on viisi edellistä 
kesää viettänyt sellaiset yllään. 

Murusetkin ovat lakanneet käymästä 
meillä kesäaikaan, 

koska täällä ovat kaikki vierailijatkin 
joutuneet tekemään jotain. 
Tämä on ollut kamala 
työleiri siis... 

Mutta hei Muruset,
voisitte jo tulla taas,
please, 
meillä ei ole enää työleiriä,
mie lupaan sen...!

Virran partaalla

Päivällä 
lentelee päiväperhosia 
 illalla iltaperhosia, 
yöllä yökkösiä
ja aamulla aamunkoi. ;) 

Kaikenlaiset kaunokit kukkivat hurjasti joka puolella.
Ainakin täällä Eteläisessä Suomessa.
Ovat juuri nyt kauneimmillaan.

Valitettavasti perhosia oli vähemmän kuin itikoita 
ja paarmoja, jotka hyökkäsivät kimppuun heti kun 
pysähdyin hetkeksi napatakseni kunkin kuvan... 

Jossain seudulla panostetaan siihen
esimerkiksi kilpailuilla, että
allergia- ja astmaoireita aiheuttavat pujot poistetaan
mm teiden varsilta yms, mutta ei täällä...

Tuntuu että täällä suorastaan kasvatetaan niitä.
Nämä yksilöt olivat parimetrisiä. 

Neidonkorentoja on monesti vaikea kuvata,
kun eivät pysy paikoillaan, mutta 

tämän yhden ehdin napata kuvaan kamerallani. 

Viisi vuotta sitten, tänne muuttaessamme,
tämä joki oli vapaa ja avoin. 
Nyttemmin se on paikoitellen
pahasti umpeenkasvanut
rehevöityessään hirmuisen rajusti.
Kanootilla ei enää pääsisi... 

Mm tällaista kasvaa joessa, lilluen veden pinnalla.

Pellot ulottuvat jokeen, samoin eläinten laitumet.

Löysin pitkästä aikaa pillikkeitä ja heti piti tietenkin kokeilla, 

osaanko vielä viheltää sellaisella.

Kyllä osasin. Aika vinkeä ääni olikin. =)

Sain nuo konitkin tuijottamaan kummissaan vihellykselläni.

Jokea myötäillen pääsee vaeltamaan
kävellen miltein sademetsämäisissä 

tunnelmissa rehevöityneellä polulla.

Joen rantapenkka on niin rehevää maata, että nokkosetkin
ovat kasvaneet siellä kaksimetrisiksi.
Meillä oli sortsit jaloissamme,
joten mies ryhtyi sankarikseni,
nappasi pitkän kepin käteensä ja huitoi nokkosia
kauemmaksi ja polkua leveämmäksi,
jotta ne eivät polttelisi minua.

Nokkoset olivat Hania paljon pidempiä,
minusta puhumattakaan.

Ritarini auttoi minua kulkemaan tätä
seikkailupolkua. <3

Kangaskenkäni kyllä viidakossamme kastuivat
sillä lenkillä, mutta ei se mitään.

Pietaryrtissä, yhdessä tämän ajan kukkijassa, 
 istuskeli joku haamunvaalea otus
meitä katselemassa.

Niin se kesä on taas lopuillaan. 

Kasvit ja kukat alkavat nuokkua
ja ruskettua.