12.8.2013

Olohuoneeseen verhot tauon jälkeen






Viime viikolla noudin postista Hobby Hallin pehmeän paketin ja pyöräilin nopeasti kotiin into silmissä kiiluen. Jess! Äkkiä piti kiivetä tupaan päästyäni etsimään ompelukone vintiltä ja raahaamaan se varovasti kieli keskellä suuta jyrkkiä portaita alakertaan, nostaa kone keskelle keittiön pöytää ja laittaa kahvivettä kiehumaan. Kas, ensinhän pitää juoda kupillinen murukahvia että ajatukset selkiintyvät ja innostuneisuudenhymy hieman tyyntyy, sähäkän sydämen lailla.



Muutaman tunnin kuluttua olin purkanut  
osiin ne uudet Hobby Hallin alepussilakanat
jotka olin paketeistaan äskettäin esiin aukaissut. 



Nii-in. Mie ratkoin heti uudet hienot pussilakanat joista toinen puoli oli beige-valkoraidallinen ja toinen beige-valkokukallinen.
Olin jo kauan etsinyt olohuoneeseen verhoja, joissa olisi beigeä ja valkoista raitoina. Pystyraita ikään kuin antaa matalalle huoneelle lisää korkeutta. Mutta ne kaikki bongaamani verhot olivat hävyttömän kalliita.
-Suoraan vaan laitettu euromerkintä entisen markkamerkinnän tilalle ja hinta oli taivaallisen korkea. Kuka nyt maksaa yhdestä ikkunaverhosta jopa satasia? Meille verhoja tarvittiin olohuoneen kahteen ikkunaan neljä.

Edelliset verhot olin tehnyt vanhanaikaisista romanttisista pitsireunuslakanoista, tilapäisesti hakaneuloilla niihin tankokujan yläosaansa sulkien. Sitä edelliset verhot olivat neljä vaaleaa satiinipöytäliinaa, ja silloin verhotankoina oli edellisen asukkaan hankalat nipsutangot, joiden nipsut melkein purivat reikiä niihin pöytäliinoihin, joita todellakin voi kyllä edelleen pesun ja silityksen jälkeen käyttää pöytäliinoina, samoin kuin niitä lakanoita lakanoina. Nehän olivat vain lainassa olohuoneen ikkunoissa välillä. =)


Etsin muutkin, jo jonkin aikaa odotelleet kankaani esille kun ompeluinnostus näin iski...
  

Kankaistakaan en ollut löytänyt mieleistäni, varsinkaan hintapuolelta, sillä mikään ei saa olla kovin kallista kun on miun mitättömistä tuloistani kyse. On minulla tosin tallessa mm Mamani lahjoittama ihana kukkakangas, josta tulee vielä yläkertaan verhoja, valkoista ihanaa kangasta makkarin verhoiksi ja pala Maman Laura Ashley-ruusukangasta josta tulee juhlapöytäliina, mutta olohuoneeseen ei ollut vielä Hanille ja miulle mieluisaa kangasta.

Viimein huomasin HH:n kuvastosta alepussilakanat. Nyt ne saisi 9 € kpl-hintaan ja se kerrottuna neljällä ei ollut enää miunkaan laihalle lompakolleni suuri summa. Mie nimittäin heti ne nähdessäni tiesin, että niistä pussilakanoiden raidallisista puoliskoista tulisi olohuoneen raidalliset verhot ja kukallisista puolista makuuhuoneeseen ja kenties vaikka keittiöön tms verhot. Saan MONET verhot pikkuikkunalliseen rintamamiestaloon ihan vaan kun ensin vähän näkee vaivaa purkaen ja ommellen.
 

Mamani on muuten joskus kertonut vanhemmasta mummasta, joka ylpeili tyttärellään tyyliin:
-"Se meijän tyttö se on sitte ahkera, ko ensin se ompeloo ja sitte se purkailoo..." =)
Mie tunsin itseni juur sellaiseksi ompelupurkailijaksi, vaiko purkailijaompelijaksi, siinä ratkoessani ja kiskoessani pussilakanoiden osia toisistaan, ensin hyvin varovasti ja lopuksi jo ronskimmin ottein, nyppiessäni purkulankapätkiä mittaamattoman määrän pois kankaista, silittäessäni nuppineulojen puutteessa taitokset ennen ompelua, ja ommellessani viimein uusia ex-pussilakanoita toiseen käyttöönsä.



Tällaiset hempeät raitaverhot meillä nyt sitten roikkuvat olohuoneessamme. Kesäkuun kolmas päivä alkoi viimeisin lattiaremontti ja silloin oli olohuone tyhjä kaikesta mahdollisesta, myös ikkunaverhotangoista. Rempan jälkeen ikkunoissa on olleet vain sälekaihtimet muutaman viikon. Nyt seinissäkin siis uutta ilmettä ja kattolistat vihdoin paikoillaan valkoiseksi maalatun katon koristeena.

Myös makuuhuone sai omat uudet beiget kukkaverhonsa, valkoisella lakanakangasvuorilla.

Hani ruuvasi verhotangot kiinni eilen sunnuntaina miun merkitsemiini paikkoihin. Olin mie itsekin keikkunut jo moneen kertaan mitan, lyijykynän, ruuvimeisselin ja verhokoukkujen kanssa malttamattomana ikkunoiden pielissä, mutta seinä oli ihan liian kovaa miun ruuvausyrityksilleni.
Mies sanoikin että annas olla, kyllä hän laittaa ne. Kaksipäiväisten Lahti-historiikkirallien toimitsija- ja kuvaussessioiden jälkeen. Asennettuaan ensin sen puuttuvan kynnyksen olohuoneen ja eteisen välille. Eli nyt lattiakin on kolmen vuoden jälkeen eheä.


 Pikkuhiljaa 
tämä talo alkaa muuttua eheäksi.  
Jospa olemme korjanneet jo kaikki kosteusvaurioiset kohdat?
Toivottavasti... 




No tuommoista kelloa 
- olin vakuuttanut - 
ei meille koskaan tule.  

Mutta keittiökellomme suuttui tämän kesän lattiaremonttisäilytyksestä niin ettei se enää suostu mittaamaan aikaa, joten uudelle kellolle oli sauma. Keittiön kannatintolppa on saanut tässä jo tumman puuöljypinnan joka on samaa sävyä kuin sisäportaissa ja olohuoneen kannatintolpissa.

Siihen keittiön komeaan parruun tuo Jyskin kello sitten ruuvattiin. Nyt se näkyy sekä olohuoneeseen että keittiöön, ja tokihan aseman kellohan sopiikin jotenkin radanvarren taloon...


PS: 

Jäihän näistä Hobby Hallin pakkauksista siis neljä tyynyliinaa varsinaiseen oikeaan liinavaatekäyttöönsä...
Mutta kun pesin ne, niistä tuli ihan kierot.
Joten olkaa varuillanne kun ja jos ostatte tosi halpoja HH:n pussilakanoita. Sekä tyynyliinoja että pussilakanoita tulee olemaan pesun jälkeen mahdoton silittää siisteiksi saumojen kierouden vuoksi. Olen samaan ilmiöön törmännyt kahdesti ennemminkin. Eli noista tosi edukkaista pussukkalakanoista kannattaakin heti tehdä jotain aivan muuta. En tiedä mikä vetää niin kieroon niissä. Olisiko ommeltu kutistuvalla langalla tms?




10.8.2013

Ruusurisottoa





 
Fb:ssa kehotettin kokeilemaan -nam nam- ruusurisoton tekoa, mutta se kehoitus on ihan myöh, koska ruusuthan eivät enää edes kuki! Ainakaan meidän pihassamme...
Näin kyllä pyöräillessäni jotta jossakin olivat pensasruusut puhjenneet kuitenkin nyt sateiden anettua niille voimia, oh-lalaa, uuteen kukkaan. Aivan ihania olivat!
-Riittäisivät kenties ihan pieneen ruusuiseen risottoon...


 ♥  

Nämä ihastuttavat monivärivivahteiset ruususet toi äiti-Mamani minulle muutama viikko sitten ja ruusut kestivät ihmeen monta päivää, jotkut niistä jopa kolmisen viikkoa vesimaljakossaan.
Merkillisintä oli, kun Mamani antoi kymmenen ihanaa erikoisenväristä ruusua mainiten toivovansa, että ne tekisivät juuret maljakkoon, jotta saisin istutettua ne kasvamaan omaan pihaani ja kuin loitsittuina ja merkillisesti taiottuina, ruusunvarret alkoivat muutamien päivien kuluttua kasvattaa uusia lehtiä varsiinsa, vaikka itse ruusun aika olikin kuihtua, ja myöhemmin ne toden totta työnsivät myös pieniä juurentynkiä maljakon veteen.
 

 
Mikä ihastuttavan ällistyttävä ihme!



  

Viimeinen ruusu pullossa olohuoneessa.
Nuutuneita terälehtiä varovasti poistamalla saat hiukan lisäaikaa leikkoruusuillesi...
Tässä tapauksessa tosin ruusun erikoisväritys muuttui tavanomaisempaan suuntaa uloimpien terälehtien poistolla, mutta ihanakaunis ruusu oli silti yhä.



 
Leikkasin ruusujen kukkia kuivumaan sitä mukaa kun ne nuutuivat, ne päätyvät jonnekin koristeellisiksi muistoiksi, mutta niiden tanakat varret ovat edelleen maljakossa uusine terhakoine lehtineen ja hentoine juurineen. Sitten kun kuu sallii, eli ensi viikolla, vien ne ulos ja istutan maahan, koska jos ne noin kiltisti tekivät kuten Mamani toivoi, ne varmasti kestävät tulevan syksyn ja talven ja ensi keväänä ne merkillisenkauniit ruusut (tai ainakin joku niistä,) saattavat kukkia miun pihallani...

Joskus mahdotonkin on mahdollista... 
Pitää vaan näköjään toivoa sydämestään. 
*pitää peukkuja...*

  
Vai olisiko jollain antaa vinkkiä miten nämä ruusut oikeasti jatkaisivat elämäänsä? 

-Ja niistä ruusuista ei sitten tehdä risottoa.
Niitä vain ihaillaan ja rakastetaan.
     




Nukahtelu suotavaa








Tämä päivä on ihan sallittua olla vaan, 
sillä päivän teemana on Laiskottelu.




Kuvituksena joskus Keravalla asuessamme kierrätyskirpikseltä
löytämäni suloiset itsepainetut tyynyliinat.

 

9.8.2013

Omnom mikä teema




Ah, minä niin rakastan riisipuuroa 
joten olen erityisen iloinen tämän päivän hauskasta 

Jotkuthan eivät voi sietää puuroja, 
ei mitään niistä. 

Miekään en tykkää 
muista putroista
mutta kaurapuuro ja 
erityisesti riisipuuro ovat 
suurta herkkua.
Riisipuuroon laitetaan ehdottomasti
paljon kanelia, sokeria ja maitoa. 

Ovat lisäksi ainoita joita gluteenittomatkin 
voivat nauttia. 

Mannapuurokin olisi ihanaa, 
mutta siitä tulee vatsanpuruja... 


8.8.2013

Illallinen taivasalla








Tämän päivän teemana on
mutta 
sitä voi viettää toki siellä 
missä nyt sattuu kukin asumaan 
tai asioimaan.

Nyt ulos valkoisen pöytäliinan
ja piknik-korin kanssa vaan
illalla jos ei sada 
ja kaikkia helppoja herkkuja mukaan.


Tai grillin ääreen kuolaamaan...

Ja jotain jälkkäriä...
 


Tämä päivä on myös 
Onnellisuuden päivä
joten mikä sen onnellisempaa
kuin hyvä ruoka ja ystävät.
Vai oliko se toisinpäin...? =)


Ai niin!
Tänään on niin ikään
Piilota kesäkurpitsaa naapurisi kuistille-päivä... 
-Jos minulla olisi sitä tänä vuonna kasvamassa, niin voisin kyllä
viedäkin koko sadon jonkun kuistille,
sillä en ole todellakaan sen kasvin ystävä! =D
Ihan turhake.
Oikea kurpitsa on parasta.
 

7.8.2013

Vielä vähän Helsinkiä


 Meinasi jäädä osa kuvia 4.7. Helsingin reissulta näyttämättä. Kas tässä: 



 Tässä joku ihana putiikki, en muista nimeä, 
muistan vain nuo iki-ihastuttavat hortensiat.
♥ 


 Ihailen aina kaikkia mahdollisia hortensioita muilla,
itsellä ei ole koskaan sellaista ollut.

Lapsuudenkodin pihapiirissä kukkivat syksyisin komeat
syyshortensiat. Toivottavasti sen paikan uusi omistaja on
säilyttänyt edes hortensiat.

Tuon pöydän ääreen olisi ollut ihana istahtaa
ja juoda jotain kylmää...

 

 Toisaalla lokki sotkee Havis Amandaa... 



Lokkeja siellä lokkeja täällä... 


 Kahvittelupaikkamme Cafe Ursulan pöytiä...

Menimme viimein nauttimaan virvokkeita
puoli Helsinkiä taivallettuamme
ja sielläkin kohtasimme
-mitäs muuta- kuin lokkeja... 




 Ei varmaan kovin rauhallinen saari.
Joutua nyt kuulemaan kaikkien laivojen törähdykset,
lokkilaumojen huudot
ja ihmisten muiden kulkuvälineiden melu... 

Mutta idyllinen paikka.
Kaikki saaret ovat jollain lailla
ihmisten luontaisen eristäytyneisyydenkaipuun tyyssijoita
hyvin selkeine rajoineen.
Tämä on niin likeellä sykkivää cityä,
kuin saari ikinä voi olla... 

 Ihailin sataman romanttisentyylikkäitä kukkaistutuksia...
 


 
 Jälleen muuan lokki on näköjään vienyt hypnoottisesti huomioni... 



Haa. 
Maitohorsma kasvaa missä vaan.
Kivisessä kaupungissakin silmäni
etsivät kaikkea vihreää... 




 Jonkun liikkeen (minulle ei jäänyt minkään liikkeen nimi
mieleen koskapa emme edes käyneet niissä missään,
kirpputoreja vaan turhaan -löytämättä- etsittiin)
ovipielen ihana ruukkuruusu murattipedillä...

Tuo oli niin suloinen yhdistelmä että olisin voinut ostaa sen, 
kantaa kainalossani rautatieasemalle,
istuttaa junanpenkille viereeni
ja nostaa meidän kotirappusille...
 



 
Katsura, Cercidiphyllum japonicum, 
oli uusi tuttavuus johon törmäsin 
kotiin lähtiessämme Rautatieasemalla. 
Ihana sydämellinen pikku puu.  

Minäkin huolisin sen 
pikku sydänlehtisen...
  

 



4.8.2013

Unelmia puutarhoista monessa sukupolvessa





Reinmanin mummo 18-vuotiaana puutarhaoppilaana.

Koska äidinäitini Selma oli puutarhuri,
joka rakensi eläissään monia puutarhoja, 
oli äitinikin siinä sivussa oppinut tuntemaan kasvit
niiden latinankielisillä nimillä.

Meilläkin lapsuudenkodissa puhuttiin
floxioista, martagoista, alliumeista, digitaaliksesta,
anemonioista jne...



...siksi äidilleni oli muutama vuosi ihan uutta tietoa, 
että tätä kukkaa sanotaan varjoliljaksi,
mutta martagohan se yhä myöskin on.







♥ 




Ruusuteema jatkuu äiten mökillä... 

 




Monta kymmentä erinimistä ruusua hehkuu
pihalla oman aikansa. 



Peilitkin ovat 
osa puutarhaa...

Joskus jopa äidinäitiään etäisesti muistuttavan ja
puutarhoja rakastavan bloginpitäjän nutturakin
saattaa päästä peilien johdosta kuvaan mukaan...





 Lukuisilla pihan oravilla on mm oma
Pikkuveljen tekemä pähkinäautomaatti 
jota ne osaavat hienosti käytellä. 


Oravilla on myös erikseen oma puinen hieno pesänsä, 
jossa nyt on todistettavasti syntynyt ainakin yksi oravasukupolvi, 
ja jonne ne pakenevat vaikkapa ruohonleikkurin ääntä. 

Niillä on myös lintujen kanssa yhteinen 
suuri ruokintakoppi jossa on aina 
auringonkukansiemeniä, oli sitten kesä tai talvi. 


Jasmike kukoistaa tuoksuen,
niin kuin oikeassa idyllisessä puutarhassa kuuluukin. 


Äitini puutarhassa
on nimensä mukaisesti paljonkin erilaisia puita. 
Tässä mongolianvaahteran "neniä". 


  

Huomenia!




Ensi kesä on jo vahvasti mielessä ja suunnitelmia
sekä paljon jo siemeniä sen ja pihan varalle. 
Tässä kuivuu tilliä ensi kesän siemeniksi.

 

Iso, vanha komea avain on löytö jostakin remontistamme.
Taisi löytyä ensimmäisen kesän rempassa
keittiön seinien välistä
-muistaakseni... 

Teemapäivissä menee tänään
Ystävyyden päivä,
mutta sitähän kaikki tietenkin
viettävät ihan jokaikinen päivä.

Kiitos että olet Ystävä.








2.8.2013

Heinäkuu meni


 Elokuu on täällä ja sen voi aistia kaikilla aisteillaan. 

 ♥ 


Aurinko vuoroin kuivattaa 
ja sade vuoroin kastelee maailmaa. 
 


♥ 


Ajan virta jatkaa kulkuaan... 

 

1.8.2013

Piipahdus toisessa puutarhassa



Sitruunaperhonen, Gonepteryx rhamni. 
♥ 



 Jaloritarinkannus, Delphinium cultorum.
♥ 



Vuohenkello, Campanula rapunculoides L.
♥ 



Pikkuveljen syysleimuja, Phlox paniculata. 
♥ 



Valkoherukka, Ribes rubrum.
♥