♥
Fb:ssa kehotettin kokeilemaan -nam nam- ruusurisoton tekoa, mutta se kehoitus on ihan myöh, koska ruusuthan eivät enää edes kuki! Ainakaan meidän pihassamme... Näin kyllä pyöräillessäni jotta jossakin olivat pensasruusut puhjenneet kuitenkin nyt sateiden anettua niille voimia, oh-lalaa, uuteen kukkaan. Aivan ihania olivat!
-Riittäisivät kenties ihan pieneen ruusuiseen risottoon...
♥
Merkillisintä oli, kun Mamani antoi kymmenen ihanaa erikoisenväristä ruusua mainiten toivovansa, että ne tekisivät juuret maljakkoon, jotta saisin istutettua ne kasvamaan omaan pihaani ja kuin loitsittuina ja merkillisesti taiottuina, ruusunvarret alkoivat muutamien päivien kuluttua kasvattaa uusia lehtiä varsiinsa, vaikka itse ruusun aika olikin kuihtua, ja myöhemmin ne toden totta työnsivät myös pieniä juurentynkiä maljakon veteen.
♥
♥
Mikä ihastuttavan ällistyttävä ihme!
♥
Nuutuneita terälehtiä varovasti poistamalla saat hiukan lisäaikaa leikkoruusuillesi...
Tässä tapauksessa tosin ruusun erikoisväritys muuttui tavanomaisempaan suuntaa uloimpien terälehtien poistolla, mutta ihanakaunis ruusu oli silti yhä.
♥
Leikkasin ruusujen kukkia kuivumaan sitä mukaa kun ne nuutuivat, ne päätyvät jonnekin koristeellisiksi muistoiksi, mutta niiden tanakat varret ovat edelleen maljakossa uusine terhakoine lehtineen ja hentoine juurineen. Sitten kun kuu sallii, eli ensi viikolla, vien ne ulos ja istutan maahan, koska jos ne noin kiltisti tekivät kuten Mamani toivoi, ne varmasti kestävät tulevan syksyn ja talven ja ensi keväänä ne merkillisenkauniit ruusut (tai ainakin joku niistä,) saattavat kukkia miun pihallani...
Joskus mahdotonkin on mahdollista...
Pitää vaan näköjään toivoa sydämestään.
*pitää peukkuja...*
♥
Vai olisiko jollain antaa vinkkiä miten nämä ruusut oikeasti jatkaisivat elämäänsä?
-Ja niistä ruusuista ei sitten tehdä risottoa.
Niitä vain ihaillaan ja rakastetaan.
♥ ♥ ♥
♥ ♥ ♥
