Unelmia puutarhoista monessa sukupolvessa

♥

Reinmanin mummo 18-vuotiaana puutarhaoppilaana.

Koska äidinäitini Selma oli puutarhuri,
joka rakensi eläissään monia puutarhoja, 

oli äitinikin siinä sivussa oppinut tuntemaan kasvit
niiden latinankielisillä nimillä.

Meilläkin lapsuudenkodissa puhuttiin
floxioista, martagoista, alliumeista, digitaaliksesta,
anemonioista jne...

...siksi äidilleni oli muutama vuosi ihan uutta tietoa, 

että tätä kukkaa sanotaan varjoliljaksi,
mutta martagohan se yhä myöskin on.

♥

♥ 

Ruusuteema jatkuu äiten mökillä... 

 

Monta kymmentä erinimistä ruusua hehkuu
pihalla oman aikansa. 

Peilitkin ovat 

osa puutarhaa...

♥

Joskus jopa äidinäitiään etäisesti muistuttavan ja
puutarhoja rakastavan bloginpitäjän nutturakin
saattaa päästä peilien johdosta kuvaan mukaan...

 Lukuisilla pihan oravilla on mm oma
Pikkuveljen tekemä pähkinäautomaatti 

jota ne osaavat hienosti käytellä. 

Oravilla on myös erikseen oma puinen hieno pesänsä, 

jossa nyt on todistettavasti syntynyt ainakin yksi oravasukupolvi, 

ja jonne ne pakenevat vaikkapa ruohonleikkurin ääntä. 

Niillä on myös lintujen kanssa yhteinen 

suuri ruokintakoppi jossa on aina 

auringonkukansiemeniä, oli sitten kesä tai talvi. 

Jasmike kukoistaa tuoksuen,
niin kuin oikeassa idyllisessä puutarhassa kuuluukin. 

Äitini puutarhassa
on nimensä mukaisesti paljonkin erilaisia puita. 

Tässä mongolianvaahteran "neniä". 

PS:
Lisää oravia
vuosi sitten juhannuksena,
ja tuolla, 
ja tuolla...
Unan valkoinen varjolilja...

♥