Valoa päivään

Joka kesä Valamonruusupusikossamme asustaa ihana

viitakerttunen. En lakkaa ikinä ihailemasta tuon 

laulutaiturin monipuolista serenaadia. Se matkii 

muiden lintujen laulunpätkiä lisänä sen omaa 

improvisointia sekä meille tuntemattomien 

lintujen laulujen lurituksia. On merkillistä kuinka 

se livertelee ensin kuin satakieli, samassa tuleekin 

pätkä talitinttia, varpusta, rastaan räksätystä ja 

seuraavaksi ilmassa kaikuukin jokin ihan outo 

mutta ihana liverrys. Ihana kesäntuoja. =) 

Se on vaan vaikea kuvattava. Laulaa siellä keskellä 

ruusupuskaa suurin piirtein näin mutta vieläkin 

ihanammin ja kaikuvammin.  

Vanhempi kirsikka aloitti pari päivää sitten 

kukintansa. Häälahjakirsikkapuu ei ole vielä 

tointunut talvesta vaan se lepäilee vielä 

hetken ennen kuin antaa keväälle vallan. 

Kukkapenkissä näkyy pilkottavan jo 

kirjopikarililjoja, ainakin muutama.

Laitoin taas viime syksynä kamalan kasan 

kukkasipuleita joita ostelin sekä kotomaasta 

että Virosta. Nyt on vasta muutama tulppaani 

noussut esiintymislavalleen. 

Ensimmäisen kesämme minitulpuksia. 

Silloin olivat siis suuria, mutta vuosi vuoden 

jälkeen tulppaanit kutistuvat. Ne on 

jalostettu sellaisiksi kertakäyttöisiksi 

että joka syksy pitäisi istuttaa uudet sipulit. 

- Ja sitten talvi vie ne... 

No heiiii, en maalaa vielä pir... seinälle. 

Saattahan niitä syssyllä istuttamiani 

ilmaantua vielä kun kesä on pidemmällä. 

Pidän ainakin peukkuja että niin käy. 

Sinisiä helmililjojakin on ilmaantunut esiin, 

mutta missä ovat ne istuttamani valkoiset 

ja vaaleanpunaiset?  

Jospa ne vaan ujostelee vielä? 

Tuo pieni lintu jonka hädintuskin näet pihlajan oksien lomasta, aiheutti aamulla sydämentykytyksiä. Kuvittelin siitä kovasta huudosta päätellen pihallamme olevan vähintään haukan, mutta puussa istuikin vain tämä pienehkö lintu josta kuului hirmuisen hurja ja kaikuva ääni. Varpusetkin olivat aivan hiljaa. Kun näin mistä linnusta ääni kuuluu, meinasin nauraa hörönaurua puun alla. 

-Älä viitsi! Mikä ihmeen matkijalintu sä oot! hihkaisin ääneen. 

Mutta netti kertoi että lintu on käenpiika ja totta tosiaan, sen ääni on kuin haukalla... 

Enpä ollut moiseen ennen törmännyt.

Lemmikit aloittavat jo kukintaansa. 

 

Pönttötilanteesta sen verran että 

kirjosieppokoiraalla on kaksi pönttöä 

hallussaan ja varpuset ovat valloittaneet 

yhden. Paritalopöntössä asuu talitiainen.