Äitienpäivä metsässä

Ensin aamulla aikaisin kävimme äitiäni halaamassa, vein hänelle kukkia, äp-kortin (kortit ovat tärkeitä!!) 💗 virkkaamani
hartiahuivin ja hieman

reissutuliaisia, samoin Veljelle 

pienen muistamisen, kiitokseksi talonvahtina olosta reissumme aikana.  

 

~♡~  

Sitten palasimme kipin kapin kotiin, jos vaikka minun Muruseni tulisivat syömään & äitienpäiväkahville... 

~♡~ 

Mutta kukaan ei saapunut... 

~♡~

Odotimme ja odotimme... 

Kun kello löi kolme iltapäivällä, 
Hani yritti piristää minua, ehdottaen että tekisimme eväät ja lähtisimme metsään? 

No, ei kai tässä muuta voi. Niinpä mie tein eväät, vaihdoimme 
päällemme metsään sopivaa kampetta ja  
hyppäsimme autoon.  

Päivä oli vaelteluun mitä sopivin.

Metsä oli tyhjä, melkein autio, koska kaikki muut olivat viettämässä perheineen  varmaan äitienpäivää... 

Puut nojailivat hiljaa toisiinsa, 
kuitenkin kunnioittaen toistensa tilaa. 

Ihanaa sammalta polun molemmin puolin...

Minulle tulee aina
sammaleisista metsistä 
mieleen lapsuuden sadut. 

~♡~

Sammaleella voi 
levätä mitä tai mikä tahansa... 

Ihan varovasti olivat 
jo lämpimissä laaksopaikoissa 
hiirenkorvatkin esillä. 

Metsä lohduttaa. 

Metsä parantaa. 

~♡~

Oli ihana paikka 
syödä eväitä ja juoda 
murukahvia. 

Ehkä tuossa kannossa on 
ennen kasvanut pikkukuusen 
esi-äiti? 

Poikanen saa yhä voimaa 
tervaskannon rippeiltä... 

~♡~

Ihailen aina näitä 
tällaisia pikkukuusia. 
Sisimmässäni asustava joulunhenki 
koristelee niitä mielessäni 
jollain hersyvällä, 
(ihan vähän vaan) 
ja näen ne koristeltuina sieluni silmillä. ;) 

~♡~

Oli tuulinen päivä 
mutta metsän keskellä 
pieni järvi oli 
paikka paikoin 
hyvin tyyni. 

~♡~ 

Ihan kuin minun sydämeni. 

~♡~ 

Metsässä unohtaa surun. 
Tuuli kuivaa kyyneleet 
ja huolet. 
Sielu lepää. 

Jopa kaisloja laiskotutti. 

Mepä emme laiskotelleet vaan 
vaelsimme kilometrikaupalla 
ensin tuonne ja takaisin.

En olekaan koskaan ennen 
nähnyt luonnossa majavan tuhoja. 

Täällä Evolla niitä mokomia kuulemma asustaa...  

Metsässä oli niin hiljaista. 

Vain linnut laulelivat 
ja tuuli kahisutti puiden latvoja.

Teemapäivissä tänään 
onkin  Rakasta puuta. 

~♡~ 

~♡~ 

Ensimmäiset valkovuokot 
jotka olen tänä keväänä 
nähnyt, kasvoivat 
Kärkölän maisemissa.

~♡~ 

 

Meinasin kerätä muutaman itselleni, mutta ihailin niitä siinä vain. Jääkööt kasvamaan ja ilahduttamaan muitakin. 

Näimme sinä päivänä yli 80 
joutsenta, ja niistä yli 60 lepäsi 
Herralan puolella, jonkinlaisella 
tulva-alueella. 

~♡~

Evolla sijaitsee valtion retkeilyalue, 
sekä Evon metsäopisto. 

Voit vaeltaa, yöpyä, meloa, 
ratsastaa, pyöräillä 
ja kalastaa täällä luonnon rauhassa. 

Joku ei ollut saanut sitä syttymään. 

~♡~

Metsästä pois lähtiessämme yksi Murunen onnitteli äitienpäivän johdosta tekstiviestillä. 

 No niin...  

- Meillä olisi taas

paljon kakkua 

kahteen paikkaan syötävänä...