Ronja Ryövärintyttären, eikun Haapsalun piispanlinna

¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸

Tuonne pitää mennä elokuussa, 
jolloin Valkea Daami kummittelee...

 "Elokuun täyskuisina öinä kastekappelin pyöreään ikkunaan ilmestyy naisen kuvajainen.
Keskiajalla kaikkien pyhien miesten tuli elää siveätä ja hyveellistä elämää luostarin sääntöjen mukaan. Naisilta oli piispanlinnaan pääsy kuoleman uhalla kielletty.

 Tapahtui kuitenkin, että nuori munkki ja virolainen tyttö hullun lailla rakastuivat toisiinsa. Koska nuoret eivät voineet pyyä erossa toisistaan, munkki puki tytön pojaksi ja toi hänet linnaan kuorolaulajaksi. Se pysyi pitkään heidän salaisuutenaan, mutta eräänä päivänä petos paljastui.

Piispan tuomio oli ankara: munkki heitettiin linnan tyrmään kuolemaan nälkään, kun taas tyttö muurattiin elävänä rakenteilla olevan kastekappelin seinään. Naisparan huudot kuuluivat monta päivää kunnes lopulta vaikenivat. Hänen sielunsa ei ole vieläkään saanut rauhaa ja sen tähden hän ilmestyy kappelin ikkunaan suremaan rakastajaansa ja osoittammaan rakkauden kuolemattomuutta." 

 Muurin takana... 

 Linnan vallihautaa.

 Jotain tuttua...? 

Oma dejavu-tuntemukseni linnan muureja ihaillessani tuli varmaan tästä: 

Taiteilija Ilon Wikland, (A. Lingrenin kuvittaja, syntyjään Haapsalulainen) 
on ikuistanut mm lapsuudenkotinsa Astrid Lingrenin kirjoihin. 
Kuvituksissa näyttäytyvät Haapsalun maalaukselliset puutalot, linnanmuuri 
ja rautatieaseman tienoo. 

Ronja Ryövärintyttären linna 
on juuri tämä Haapsalun piispanlinna.

 Linnaa ympäröivää puistoa. 

 Luulenpa että Veljeni Leijonamieli on myös seikkaillut näissä maisemissa... 

¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸¸.•☆´¨`☆•.¸

Muistomerkistä vain rippeet jäljellä

Aleksanteri III:lle pystytetyssä muistomerkissä on ollut kokoa ja näköä joskus aikoinaan. 

Yli kolmen metrin korkeudelle kurottuvissa kolmessa kupolissa oli kultaus 

ja muistomerkin ympärillä kasvoi ruusuja 

aidatun pienen alueensa yksityisessä suojassa...

Nyt jäljellä on pelkkä kivinen paasi, korkeimman kupolin runkoa,
ja suuret reiät nimilaattojen pulttien kohdilla eikä ruusuista
eikä omasta rauhasta rautaisen aidan takana ole enää tietoakaan.

Orpo kynttilä jotenkin lohdutti.
Oli olemassa yksi
joka muisti. 

Suomalaisen musiikin päivä

Säveltäjämestari Johan Christian Julius (Jean) Sibelius syntyi tänään 

kahdeksas joulukuuta vuonna 1865, 

eli muutaman vuoden kuluttua 150 v sitten 

ja hänen kunniakseen tätä päivää on alettu viettämään 

Suomalaisen musiikin päivänä.

Kuva Wikipedia

Mikä tekee joulun?

¸.•♥´`♥•.¸

`♥•.¸¸.•♥´

Minun jouluni 

syntyy tunnelmasta. 

Kiireettömästä 
haaveilusta... 

`♥•.¸¸.•♥´

Joulun tunnelma 
 syntyy joululaulujen hyräilystä. 

Vanhojen koristeiden esillelaitosta.
Piparkakkujen kanelintuoksusta.
Luumuisten tähtien paistosta.
Uunissa muhineesta riisipuurosta 
ja
vanhanajan 
rusinakeitosta. 

`♥•.¸¸.•♥´

Joulu syntyy pienistä, 
kokonaan
omatekoisista 
hassuista paketeista. Sen ilmeen odotuksesta, 
jonka saan palkakseni 
paketin saajalta.  

 `♥•.¸¸.•♥´

Joulu syntyy vanhojen 
joulujen muistoista... 
Joulusuklaasta. 
Kaupan jouluomenista. 

♥  

Omatekoisesta 
kukka-asetelmasta... 

`♥•.¸¸.•♥´

Minun jouluni 

ei ole kallista.

`♥•.¸¸.•♥´


Siinä se on.
Ei kiirettä,
ei pakkoa,
ei paniikkia...


♥ 

Myräkkä

Kerrataan Oskaria 

Illalla ja iltayöstä pelkäsimme hieman 

kasvihuoneen puolesta. 

Jo kertaalleen tuuli on repinyt siitä 

yhden osion irti,
joka on tilapäisesti paikattu
ilmastointiteipillä
kevättä ja korjausta odottamaan.

Kun äsken kurkistin ikkunasta 

oli se vielä paikoillaan. 

Onneksi.
Kaikkine seinineen ja ovineen.
Ainakin siltä näytti... 

Vaikka olimme jo kuvitelleet että
tämän syksyn myrskyt olivat ohi, niin ei...
Tuntikausia se eilinen myrskytuuli kolisutti meillä
illalla ja yöllä tätä pientä  kotitaloa,
koputellen ihan kaikkia nurkkia,

kurkkien sinne tänne, 

yrittäen taivutella peltikattoa,
tärisyttäen paloportaita, 

 koettaen katkoa vähän väliä sähköt, 

kiskoen kaikkea mahdollista  

mistä lähti ääntä.

Se heitteli kiukuissaan rappuharjaa, 

paiskoi lumikolaa

ja riehui nurkissa, 

kunnes se puolen yön maissa 

hieman rauhoittui
(että minäkin pääsin nukkumaan) 

ja aamuhämärässä vihdoin
jätti tämän pihan 

siirtyen jonnekin muualle. 

Toivottavasti se ei aiheuttanut 

henkilövahinkoja missään. 

Kun iltapäivällä kauppareissun jälken menin tutkimaan tuhoja havaitsin jotta myräkkä oli kuitenkin repinyt toisenkin osion irti kasvihuoneesta, (yhy-yhy) yrittänyt avata kasvarin oven väärältä puolelta, karsinut rajusti pihan vanhaa hopeapajua, lennättänyt auringonkukan siemeniä solkenaan lintulaudalta ympäri pihaa, 

mutta yhtään lintua ei näkynyt missään, 

josko se vei linnutkin? 

Myräkkä oli myös yrittänyt rikkoa kynttilälyhdyt, kaadellut havuruukut, heitellyt havut pitkin pihaa ja koettanut kiskoa pressut klapipinoilta. Onneksi ei vienyt tämän tönön kattoa, vaikka välillä tuntui että sen kourat kiskoivat sitäkin mukaansa. Olipa kiukkuinen myräkkä! 

Uunissa muhinutta

Kello on puoli yksi lauantaiaamuyönä, kun istun kirjoittamassa tätä ja meillä tuoksuu herkullisen hyvälle lihapadalle, joka odottaa jäähtymistään keittiössä, jonne sen äsken kannoin olohuoneesta. Nii-in. Olohuoneen takasta itseasiassa. 

Kun tulipesä oli tänään palanut tarpeeksi ja kaakeliuunin pinta alkoi olla lämmin, päätin toteuttaa suunnitelmani kokeilusta, johon liittyi musta uunipata, lanttua, pari porkkanaa, muutama peruna, yksi omena ja kolme kappaletta porsaankyljyksiä viipaleina luineen.

-Possunkyljykset olivat ainoa tuote joissa oli luu mukana, lähikaupan valikoimissa. Juuri se luu tuo pataruuille sen mielettömän hyvän maun. (Sellaisen, jonka Mama sai aikaan ruokiinsa hauduttamalla niitä puuhellalla tuntukausia ja kun isäpuoli vimein illan pimetessä saapui kotiin, meillä laitettiin lautaset pöytään ja syötiin.) Sekaan heitin myös ruokaöljyä, vettä, lihaliemikuution, sipulia, suolaa, pippuria ja vielä yhtä salaista makua jota muut kuin meidän perheen Reinmanit eivät tiedä.

.

.....

Jotain sellaista makumuistoa oli tuossa äsken hiukan maistelemassani ruuassa. Se ei ollut mikään pikaruoka, mutta koska keksin idean vasta myöhään tänään, emme ehtineet sitä tänään syödä ja huomenna valitettavasti joudumme lämmittämään pataruuan. Silti se voittaa kaikenmaailman muut pikaruuat mennen tullen. 

Tästä lapsuusmuistoja kolkuttelevasta tuoksusta tulen kyllä tosin nälkäiseksi... =) 

En tainut muistaa syödä lounasta tänään kun vaelsin ojia ja keräilin minikuusia,
enkä toki miksikään pikkujouluksi vaan omaksi iloksemme.

Jouluiseksi kodinkaunistukseksi. 

Late on mennyt nukkumaan jo ajat sitten, tuolla kuorsaa vintillä ja minä odotan padan jäähtyvän senverran, että voinen nostaa sen pelottomasti jääkaappiin yöksi. Meillä kun ei ole mitään kylmäkonttooria jonne voisi ruokaa säilöä. 

Maistan vielä yhden palan lanttua.
Seuraavalla kerralla laitan pataan mukaan myös luumuja. 

Possu rakastaa luumun makua.
And me too.


-------------------------------------

PS: 

Hih. (nolo)

Katsoin nettiä ja blogiani 
seuraavan kerran vasta lauantaina iltapäivällä 
ja olin ihan noloissani! 

Tämä teksti oli vahingossa 
kaikkine unisine virheineen päivineen pölähtänytkin esille,
vaikka sen piti jäädä koneeseen talteen 
tarkistusta ja mahdollisia kuvia varten. 

Mutta tuli tässä todettua, 
että kirjoitan unissani fb:n ja 
tekstiviestien lisäksi blogiakin... =P 

Pata on jo miltein syöty pois.
Tilkkanen jäi pakasterasiaan
ensi viikolle joksikin lounaakseni.

Oli se takkaruuaksi ihan ok. =)

PPS:
En tänä vuonna enää tee joulukalenteria, 

koska viime vuonnakaan sillä ei enää ollut edes lukijoita ja katselijoita.

Pieni Joulu

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Tänään oli Älä osta mitään-päivä, niinpä näissä pikkukuusissa on lopulta käytetty 

tallessa olleita koristuksia, kirjan sivuista leikeltyjä sydämiä sekä joskus Tiimarin alelaarissa 

olleita valkoisia lintuja, ja siinä se.

Tai siinähän ne.
 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Meillä kun ei koskaan tiedä, tuleeko meille joulukuusta lainkaan, 

päätin hiukan etuilla tässä asiassa
ja hain metsikkömme ojasta nämä ikään kuin ylimääräiset pikkukkuuset
tuomaan metsän vihreää tuoksua tupaan.


Sitäpaitsi kuusenjalka meni rikki viime
keväänä kun se jäätyi pahasti kiinni maahan,
kun joku (köh köh) vei viime joulun kuusen ulos
ja koetti sitten kevään tullen irrottaa jäistä jalkaa
jäisestä maasta huonolla tuloksella...

`♥•.¸¸.•♥´

Kokeilin pikku kuusiin ensin kaikenlaisia
erilaisia itsetehtyjä koristuksia  

à la vanhan kirjan sivu...
 
`♥•.¸¸.•♥´

On jotenkin sielulle ja silmille rauhoittavaa, 

ettei ympärillä ole kamalasti muovia ja välkettä. 

Joskus yksinkertaisin vaihtoehto riittää.

`♥•.¸¸.•♥´

Päädyin kuitenkin sitten tosiaan näihin. 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Nämä kaksi pikku kuusipuuta pääsivät ikkunalle kahdestaan. 

Välttämättä ne eivät miun silmissäni tarvitsisi mitään erityisiä koristeita 

koska puu on aina kaunis ihan sinälläänkin.

Lisäilin sitten niihinkin näitä 

muutaman vuoden ikäisiä paperisydämiä.

♥ 

Tässä yksi pikkupuu poseeraamassa. 

Kirpputorilta hiljattain tekemäni kaunis löytö, 

venäläistyylinen ruusukuvioinen huivi, 
on pesty ja silitetty 

ja nyt se pääsi joulupöytäliinaksi. 

Keittiön ikkunalla...

♥  
Pikkukuusia on siksi niin monta 
että jokainen Murunen saa oman 
pienen kuusen itselleen. 
 ♥

Joulunaika voi alkaa. 

Mitään suursiivouksia ei tarvitse. 

Eiköhän se,
että siivoaa sitä mukaa kun näkee pölyä tai roskia, 

riitä jokaisessa taloudessa.

Ei saa tehdä siivouksesta itselleen stressiä...

 Siivotaan sitten joulun jälkeen niitä neulasia yms...

Porot juoruilee...

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
 
Hassutelkaa tässä kuussa.
Antautukaa lapsenmielisyyden valtaan
ja päästäkää sisäinen jouluaskartelijaminänne 
villisti valloilleen.

`♥•.¸¸.•♥´