Myräkkä

Kerrataan Oskaria 

Illalla ja iltayöstä pelkäsimme hieman 

kasvihuoneen puolesta. 

Jo kertaalleen tuuli on repinyt siitä 

yhden osion irti,
joka on tilapäisesti paikattu
ilmastointiteipillä
kevättä ja korjausta odottamaan.

Kun äsken kurkistin ikkunasta 

oli se vielä paikoillaan. 

Onneksi.
Kaikkine seinineen ja ovineen.
Ainakin siltä näytti... 

Vaikka olimme jo kuvitelleet että
tämän syksyn myrskyt olivat ohi, niin ei...
Tuntikausia se eilinen myrskytuuli kolisutti meillä
illalla ja yöllä tätä pientä  kotitaloa,
koputellen ihan kaikkia nurkkia,

kurkkien sinne tänne, 

yrittäen taivutella peltikattoa,
tärisyttäen paloportaita, 

 koettaen katkoa vähän väliä sähköt, 

kiskoen kaikkea mahdollista  

mistä lähti ääntä.

Se heitteli kiukuissaan rappuharjaa, 

paiskoi lumikolaa

ja riehui nurkissa, 

kunnes se puolen yön maissa 

hieman rauhoittui
(että minäkin pääsin nukkumaan) 

ja aamuhämärässä vihdoin
jätti tämän pihan 

siirtyen jonnekin muualle. 

Toivottavasti se ei aiheuttanut 

henkilövahinkoja missään. 

Kun iltapäivällä kauppareissun jälken menin tutkimaan tuhoja havaitsin jotta myräkkä oli kuitenkin repinyt toisenkin osion irti kasvihuoneesta, (yhy-yhy) yrittänyt avata kasvarin oven väärältä puolelta, karsinut rajusti pihan vanhaa hopeapajua, lennättänyt auringonkukan siemeniä solkenaan lintulaudalta ympäri pihaa, 

mutta yhtään lintua ei näkynyt missään, 

josko se vei linnutkin? 

Myräkkä oli myös yrittänyt rikkoa kynttilälyhdyt, kaadellut havuruukut, heitellyt havut pitkin pihaa ja koettanut kiskoa pressut klapipinoilta. Onneksi ei vienyt tämän tönön kattoa, vaikka välillä tuntui että sen kourat kiskoivat sitäkin mukaansa. Olipa kiukkuinen myräkkä!