Aulangolta matkamme jatkui kohti linnaa...
Hämeen linna se siellä ylvästelee uhkeana,
joen partaalata kuvattuna. Minusta se
näytti kyllä enemmänkin vankilalta ja Hani
totesikin linnan olleen joskus vankila...
Itse en mennyt tämän lähemmäksi koska
oli hirmuisen porottava päivä ja pelkäsin että
palan, kun olin unohtanut lippikseni
kotiin...
Minulla on aurinkoon viha-rakkaus-suhde...
Jäin siis varjoihin kuvaamaan kaikkea muuta sillä
aikaa kun Hani rohkeana meni kuvaamaan linnaa.
Auto ja minä odottelimme ihanien terijoensalavien alla.
Hirmuista mukulakivetystä pitkin köröttelemällä
näki vanhoja tosi hienoja taloja...
Ihana portti suojaisaan sisäpihaan.
Joenrannan kukat kyllä jotenkin vetivät
minua puoleensa... Ruusu on aina ruusu.
Joenrannalla kukkivat iloisen
tietämättöminä mm nämä jättibalsamit.
Minusta ne ovat kauniita.
- Kuin orkideankukkia...
Balsameja kasvoi myös aikoinaan lapsuudenkodin
pihamaalla. Eivät ne minnekään levinneet kasvupaikaltaan
koska ne niitettiin syssymmällä...
Kutsuimme niitä poks-poks-kukiksi.
Joka tuntee kasvin, tietää kyllä mistä nimi tulee.
Kun siemenpalko on valmis, se on
herkkä kosketukselle. Se poksahtaa
auki pienestäkin kosketuksesta ja lennättää
siemeniä luotaan pois.
Kun kuvasin näitä, eräs vanhempi nainen tuli
kysymään mitä kuvaan. Hän ei tunnistanut näitä.
Kun kerroin niiden olevan jättibalsameita, hän peruutti
taaksepäin ja tokaisi: Ai niitä myrkyllisiä!
Rauhoittelin etteivät ne todellakaan ole myrkyllisiä. =)
Komeita virmajuuriakin siellä kasvoi.
Sananjalat ovat nyt vielä ihanan vihreänvehmaat,
kunnes koittavat ensimmäiset pakkasen puolelle
kylmenevät yöt...
Vielä on kesää jälj...
Tuoksuvatukka
elikkäs koristevadelma omaa
elikkäs koristevadelma omaa
soman kukinnon.
Näitä olisin halunnut edellisen
kodin pihalle...
Jäivät sitten hankkimatta.
Näitä olisin halunnut edellisen
kodin pihalle...
Jäivät sitten hankkimatta.