Kilpaneulontaa

Tässä muutamia Mamani ihania uniikkeja villasukkia,
joista pisimmät ovat upeat, (klikkaa kuva isommaksi)

 nilkasta mitattuna 87 senttiä pitkät lämpimät ihanuudet. 
Kaikki huolella ja ajatuksella tehtyjä,
mutta kuvani eivät oikein tee niille oikeutta! 

Omia suosikkejani ovat toisena alhaalla oikealla
olevat ihanat romanttiset ja lämpimät sukkaset.
Keskellä alhaalla on sukat joista tulee mieleen
ne englanninlakritsapussin pari karkkia:
se aniksen makuinen ja ne vaaleanpunaiset rinkulat... 
- Ne minä pussista ainoastaan kaappaan, 
muut saavat syödä sitten ne loput. =)

Vasemmalla alhaalla on ihanat pinkit tossukat,
jollekin rakkaalle.
Ylhäällä vasemmalla suloiset ja tyttömäiset sukat.
Niiden vieressä oikealla on reippaat
polvisukat joista tulee mieleeni salmiakki. =) 

Jos kiinnostut joistakin sukista niin laita viestiä... =)

Mamani kanssa olemme kumpikin sellaisia, ettemme osaa olla vapaalla tekemättä mitään. Elokuvat ja tv-sarjatkin menevät vaikkapa pyykkiä silittämällä, samalla tietokoneella istuen tai neuloen. Niistä se viimeisin on kyllä ehdottomasti lupsakkain ajanviete. Sukkia syntyy ihan putkena! Ei vaan taida olla lähipiirissä enää ketään joka tarvitsisi villasukkia.

Mamani minulle neulomat ihanuudet.

Itse olen villasukkien tuhokuluttaja. Aina villikset jalassa, lattiat kun ovat talvella hieman viileät. Mutta mieluummin hiukan hengittävä talo kuin umpio, jossa on pahenevia ongelmia. Viileistä lattioista selviytyy sentään ihan vaan villasukilla.

Kovimpien pakkasten aikana kenties minä-vilukissa tarvitsen jopa kahdet villasukat päällekkäin jalkoihini, jotta tarkenen, mutta minulla on kesälläkin iltaisin villasukat jalassa ja joskus jopa nukkuessa, joten minua ei voi laskea kun puhutaan tavallisista sukankuluttajista. Luulen, että cronlääkkeeni sivuvaikutuksena tulee iltaisin tuo jalkojen ja käsien palelu. Ihan kesähelteillä en sentään palele. =) Joku tolkku sentäs. =)

Ainakin neljät bambupuikot ovat sidottuina aina johonkin neuleeseen, 

joka valmistuu sitten joskus. Joskus saattaa olla ennemmin tai myöhemmin, 

ei sitä koskaan tiedä. Riippuu mielentilasta.

Tässä yhdet omat Unasukatkin. 

Joskus vaan tekeekin mieli tehdä jotakin muuta. Askarrella, istuttaa ruukkukukkiaan suurempiin ruukkuihin, kolata lunta pihasta, kiertää kirpputoreja, ommella vanhoista lakanoista tyynyliinoja ja ikkunaverhoja, lukea kirjapinoa yöpöydältä matalammaksi, silmäillä facebookia, runoilla, laulaa kovaa radion mukana, tai jotain aivan muuta. Ja sitten yleensä jossain vaiheessa iltaa kaivan jälleen jonkun neuleen esille ja jatkan sitä niin kauan että sormiin sattuu.

Olen jotenkin villalle allerginen, ja sormenpäät poksahtavat välillä kiivaasta neulomisesta avohaavoille, joka on merkki siitä, että nyt pitää vähäksi aikaa lopettaa neulominen ja askarella jotain muuta. Kun sormet jälleen kestävät, on - ah - jonkin uuden neuleidean aika.
Varsinkin televisiota katsoessa.