Translate

9.1.2018

Vanhan sillan alla






Reissullamme oli enimmäkseen aurinkoisia 
päiviä, mutta muutama harmaa päiväkin 
mahtui joukkoon. 

Eräänä päivänä menimme hieman kauemmaksi 
Addajoelle, ajellen sen yli kulkevaa vanhaa siltaa 
pitkin joen toiselle puolelle ja vaelsimme sitten 
kävellen sateisen usvaisena päivänä parin sadan 
metrin kaltevan pudotuksen alas joen rantaan. 

Sillan alapuolella, 
yksikaistaisen autotien alla 
omassa kehikossaan, 
kulkee myös junan rata. 



Näimme alhaalta päin, 
kuinka juna puksutti 
hitaasti sillan päästä päähän. 







Rinne joen varrella on paikoin 
aikamoisen jyrkkä. 






Suojelus ei ole pahitteeksi 
joten pyhimyksiä tarvitaan. 
Ainakin heille, jotka hirmuista 
vauhtia menivät joenvartta 
polkupyörineen alas! 




 Parempi katsoa 
kuin katua. =) 




Joella on 
vanha vesivoimalaitos 
kanavineen.




Voimalaitoksen nurkilla 
kuvattua... 







Voimalaitoksen vesikanavia 
jotka kahlitsevat hetkeksi 
virran vesimassat.








Tässä joki on jo taas vapaa 
kulkemaan.






 Taas tapasimme joutsenet! 
Niillä oli seuralainenkin. 






 Koko ajan ne 
piiloutuivat paparazzilta, 
ollen syövinään... =D 


No joo, joo, söivät 
ne oikeastikin... 






Sorsakaverikin näytti 
miten se tekee puolisukelluksen.  




Ihana punarinta piilotteli milloin voimalan, 
milloin joen rehevän kasvillisuuden seassa 
ja lauleskeli kesäisesti meille.  














Riippapelargonit eivät juuri nyt kuki, 
mutta muutaman kuukauden päästä kyllä. 



Puiden lehdetkin saapuvat pian 
takaisin ja talvi on selätetty. 

Siihen saakka muratit 
saavat hoitaa lehtivihreyden. 




Joku on tästä kerännyt sopivasti 
jouluksi villit viikunat. 
Pari viimeistä ei ole 
enää ehtinyt kypsyä. 




Täältäkin olisi saanut 
oreganoa muurin kupeesta. 




Mehikasvit tekivät
sumusta vettä. 

Aika taikureita.