Santuario Della Beata Vergine Del Carmelon kirkko on niin korkealla että korvat paukkuvat lukkoon jo autolla mäkeä ylös ajaessamme. Eikä siinä vielä kaikki että pääse kukkulan päälle, on vielä kavuttava ylemmäs tasanteelle, ja siltä tasanteelta
melkein 180 askelmaa kirkon ovelle.
Alatasanteella on ikivanhoja sään ja
ajan rapauttamia patsaita.
Aika ei aina kohtele kaikkia
hyvin, mutta joskus sillä
on silkkihansikkaat joista
ei jää niin paljon näkyviä
arpia...
Käsittääkseni kirkko on alunperin
1500-luvulta mutta se on palanut
kertaalleen ja rakennettu uudelleen.
Portaat pistävät hieman läähättämään, sillä
ilmakin on tuolla korkealla ohutta.
Videolla on kesä ja puissa lehdet.
Näkymät kirkon tasanteelta ovat huikeat.
Voit nähdä Milanoon ja vielä kauemmas...
Miss sypressit tuoksuu
näin talvellakin...
Kyllä.
Sypresseistä leijuu
ihana vihreä tuoksu.
Mitä ne sitten tuoksullaan
viestittävätkään.
Santuario Della Beata Vergine Del Carmelo
kirkon ovella voit huokaista ja istahtaa
ihailemaan maailmaa.
Voin kertoa että huipulla tuulee.
Kirkon kukkapenkissä
kasvaa jo orvokkeja.
Takaisin alaspäin on huomattavasti
helpompi ja nopeampi laskeutua
ne kaikki hassunlevyiset portaat.
Maisemia huipulta.
Pohjoisessa siintävät vuoret.
Niiden takana on Sveitsi.
Huipulla oli niin viileää että
pipo olisi todellakin ollut tarpeen.
Mutta se näköala oli huima!
Istahdimme puolimatkan
penkille syömään
eväitämme.
Tässä kohdin puut jo suojasivat
tuulelta meitä kaukaa saapuneita.
Ja sää aina
kuin toukokuun....
Sopii sekin tännekin...
Monissa paikoissa oli
puita leikattu aika runsaalla kädellä
matkamme varrella.
Jälleen patsaiden tasanteella,
jossa ei tuule enää yhtään
niin paljon
kuin ylhäällä kirkon luona.
Kiitos.
Oli hieno
päiväseikkailu tämäkin!
