Lago Di Como

Como-järvi oli yksi reissumme tutustumiskohteista. 

Vuokra-auto alle ja matkaan kohti sumuisia vuoria 

ja usvan peittämää kaunista järveä. 

 Oikeasti täällä on niin kaunista ettei ihme 

että julkimotkin ostavat täältä asuntoja

ja huviloita itselleen.

Sumu teki maisemat 

ihan epätodellisiksi.

Kuin olisimme 

olleet 

keskellä fantasiaelokuvaa...

 Luulen, että nuo linnut ovat merimetsoja.

Merimetsolta puuttuu rasvakerros sulistaan

joten sen pitää välillä kuivatella siipiään.

Varmaan sateessa kastuneen enkelinkin

pitää kuivata siipensä ennen kuin se

voi jatkaa matkaansa... 

Ja vuoret ylttyivät taivaaseen asti.

Vuoret ovat 

samaan aikaan 

pelottavia ja turvallisia. 

Vähän niin kuin merikin...

Purjelaivat 

odottivat 

tuulisia 

poutapäiviä.

Jouluvalot 

odottivat iltahämärää

näkyäkseen kansalle.

 Silmäni rekisteröivät kukkakaupan 

mutta jalkamme kulkivat sen ohitse... 

Suklaan ystävänä 

silmäni löysivät 

suklaatehtaan.

- Pienen sellaisen. 

Suklaapuotia en nähnyt!

Ehkä se sijaitsi 

toisella puolella salmea, jonne

reittimme ei ehtinyt...

Italialaisen talon kuvajainenkin 

on kaunis.

Veden ääreltä löysin ehkä

vuoden viimeisen ruusun

sillä elettiin jo joulukuun viime

päiviä ja vuodesta 2017

oli vain rippeet jäljellä.

Muurissa kasvoi oreganoa.

- Ihan valtoimenaan! 

Kätevää pizzanpaistajalle.

Meillä sitä kutsutaan hassusti

mäkimeiramiksi.

- En yhtään tiedä miksi...

Lentokone oli virittänyt

juhlaviirin taivaalle. 

 Kieseistä 

oli hevonen 

karannut 

joululomalle...

Tuonne yläkerran asuntoon

olisin voinut muuttaa.

Kukkapurkkeja laittaa

aurinkoa katsomaan 

parvekkeellensa...

Olisi pitänyt poiketa 

kysymään

olisiko asunto vapaana...

 Maisemia lumihuippuisten vuorten 

ja Sveitsin eteläpuolelta,

joulurauhassa uinuvasta laaksosta.

Italialaisia näkymiä.

 Työtä, luonnon aistillisuutta

ja uskontoa...

 Kellot olivat hiljaa.

Mikään ei rikkonut

laakson rauhaa...

Maisema 

nukkui silmiemme alla. 

Tuuli nukkui vuorilla. 

Ihmiset kodeissansa. 

Ihan varmasti pinnan alla 

kaikki kalatkin olivat unessa.  

Ei sittenkään! 

Jostain kuului naurua 

ja juhlintaa!

Monessa talossa 
olivat silti kaikki ikkunaluukut 

tiukasti kiinni ja usva vartioi 
hipihiljaa niiden takana.  

Jää hyvästi kaunis järvimaisema. 

Ehkä jonakin päivänä taas tapaamme. 



Ja sinulle lukijani 
toivotan onnellista 
alkanutta uutta vuotta. 
Tässä vuodessa 
on 365 tilaisuutta.