Ruohontuoksuikävä
iskee välillä
talven keskellä
Una Reinman
17.1.2018
Ruohontuoksuikävä
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Minä herätin pakasteesta ottamani saunavastan ja sulatin sen ja tuoksutin koiuvun tuoksua, sitä kesän vihreää!! Aah!
Aivan,sinäpä sen hyvin sanoitit.
Kiitos kaikille kommentoijille.
Varmaan jokaisella on kevättä ikävä.
Tai en tiedä heistä joille talvi on hyvin rakasta
ja tärkeää aikaa... =)
Lähetä kommentti