♥
♥
Jo ensimmäisenä aamunamme saarella ihailimme ihastuttavaa kaihoisaa mustarastaan
kesän mieleen tuovaa laulunluritusta.
Se kuului heti, kun herättyämme avasimme hotellihuoneesta ikkunan.
Laulu voimistui riemastuttavasti kun astuimme ulos hotellin ulko-ovesta.
Voi miten sitä laulua ilman olikin ollut jo pitkän talven ajan möykyllinen ikävä rinnassa.
Ikävänmöykky hiukan pieneni ja haalistui tuota tuttua luritusta kuunnellessa.
Mustiksen näkeminen elävöitti suupielien lisäksi silmätkin hymyyn.
Mustarastaita kuului ja näkyi siellä täällä ja joka paikassa
niin paljon että aloin mielessäni kutsua Madeiraa mustarastaiden saareksi.
Yleensä linnut lauloivat jossain piilossa tai puiden latvoissa salaa niin,
etten saanut niitä silmilläni kii, mutta pari sain.
Onneksi.
niin paljon että aloin mielessäni kutsua Madeiraa mustarastaiden saareksi.
Yleensä linnut lauloivat jossain piilossa tai puiden latvoissa salaa niin,
etten saanut niitä silmilläni kii, mutta pari sain.
Onneksi.
