¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
Mikä on levada? Se on kasteluvesioja, jonka vie vettä ylhäältä vuorilta alas laaksoon ja viljelyksille. Vesioja saattaa olla puuta (alkuperäiset), savea tai betonia ja sen vieressä kulkee huoltoon ja korjaukseen muokattu polku. Näitä yhdistelmiä risteilee tuhottoman useita kilometrejä (yli 2150 km) Madeiralla.
Levadoista on tullut suosittuja turistien vaellusreittejä. Niiden historiaa tutkiessani minulle selvisi myöskin että niitä alettiin rakentamaan vaarallisissa olosuhteissa jo 1400 luvulla ja alunperin niitä rakensivat maurilaiset ja Afrikasta tuodut orjat...
Mikä mieletön työ heillä onkaan ollut. =/
Historia ei kerro, kuinka moni heistä menetti levadoita rakentaessaan henkensä...
Meidänkin piti vaeltaa pitkin levadoita, vesiputousten takana ja vuoren rinteillä kävellen, ja tutustua noihin surullisen historian omaaviin veden ja ihmisten kulkureitteihin. Siksi vaelluskengätkin touhotin ostaa itselleni, mutta lomakohteessa ensimmäisenä yönä alkanut, erityisesti keuhkoihin iskenyt ja parin päivän päästä Haniinkin tarttunut raju kuumeinen flunssa vei voimat molemmilta niin ettemme jaksaneetkaan sitten vaeltaa levadoilla.
Tässä nyt kuitenkin hieman näkymiä eräältä levadalta,
jonka vuokra-autolla ajellessamme löysimme sattumalta vuoriston korkeuksista.
Tunneli on kaivettu saveen...
Mie kokeilin tökätä siihen sormeni, ja silkkaa savea oli.
Vähän jänskätti mennä tuosta alta...
Tunneli on kaivettu saveen...
Mie kokeilin tökätä siihen sormeni, ja silkkaa savea oli.
Vähän jänskätti mennä tuosta alta...
Tämä koko levada oli savea.
Niin kasteluvesikanava kuin polkukin.
Niin kasteluvesikanava kuin polkukin.
Sitkeää luonnollista savea...
Eikä mitään kaiteita ja vieressä rotko alas vuorelta...
Eikä mitään kaiteita ja vieressä rotko alas vuorelta...
Ihana hiljaisuus iski tajuntaan heti,
kun menimme luolan toiselle puolelle.
kun menimme luolan toiselle puolelle.
Seisoimme jonkin aikaa ihmetellen hiljaisuutta.
Ei ihmisen aikaansaamia ääniä.
Vain tuuli ja iäisyys.
Tämä oli meidän sieluillemme vahvistava kokemus,
tuo pieni piipahdus levadojen maailmaan.
Levätköön rakentajat rauhassa.
Levätköön rakentajat rauhassa.
Vesi virtaa vauhdilla.
Seurasimme levadaa pienen matkan...
Seurasimme levadaa pienen matkan...
.
Aamukastetta.
¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
Olimme siis näin korkealla.
Näkymä merelle.
♥
Näkymä merelle.
♥
Orjuus puhuttaa vielä tänä päivänäkin.Voiko orjuudesta hakea korvauksia?
4 kommenttia:
Sinä et ole mikään tavisturisti. Näet enemmän kuin me muut. En ollut koskaan ennen miettinyt miten levaadat on saatu aikaan. Kiitos tästä!
t: Sini :-)
Voi harmi että ette päässeet kävelemään levadoita pitkin. Mutta onneksi kävitte kurkistelemassa.
Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy hyvin nuo agapanthukset. Muistan että ne kukkivat täysillä sinisinä, kun kymmenen vuotta sitten niitä pitkin patikoimme.
Haha! =D
Kiitos Sini.
Sä olet kohtelias!
Oikeasti turistit tosiaan ei taida miettiä samoja asioita kuin mie tai kuvata samoja juttuja mutta siinäpä se onkin ihmisten rikkaus, olla sielultaan erilaisia.
(Koskas tulet katsomaan meille niitä loppuja kuvia?
En mie ihan kaikkia aio täällä julkaista. =) )
Noh, näin hiukan ja se riitti miulle ainakin. Olo oli tosiaan ihan uupunut. Kamera onneksi pysyi kaulalla ja nappasin kuvia sen kuin kerkesin. Välillä autoonkin nukahdin Hanin ajellessa eli jotain jäi näkemättäkin vaikka pinnistelin pysyäkseni hereillä. Oikeastihan me olimme petipotilaita, mutta hotellissa olomme paheni.
Vasta nyt, kun taudin alkamisesta on nelisen viikkoa, alkaa olo olla tervehtynyt. Aika koville se siis otti.
Juuri äsken kastelin niitä omia ostamiani sinisarjoja. =)
http://hallatar.blogspot.fi/2014/03/multapurnukoita.html
Kyllä tuollakin mistä tämän sivun kuvat ovat, kukki jokunen urheasti yhä. =) Lähinnä siellä tosin näkyi kuivia menneen kauden kukkien jäänteitä noiden lehtien seassa.
Lähetä kommentti